Eduskunta valitsi J. K. Paasikiven (1870–1956) maaliskuussa 1946 tasavallan presidentiksi Suomen marsalkka, vapaaherra Mannerheimin kauden loppuun vuoteen 1950. J. K. Paasikivi oli ollut vaikuttamassa eri viroissa Suomen poliittisten ja taloudellisten päätösten tekoon yli puolen vuosisadan ajan. Hän oli myös ollut lähettiläänä Neuvostoliitossa, missä häntä oli opittu arvostamaan.
Vuonna 1944 hän oli osallistunut keskeisellä tavalla rauhanneuvotteluihin Neuvostoliiton kanssa. Sodan jälkeen hän hahmotteli Mannerheimin kanssa Suomen ulkopolitiikan periaatteet ja tavoitteet. Tämän niin kutsutun Paasikiven linjan perustana oli Moskovan näkökulmasta oleellinen näkökohta, ettei Suomen tulisi sallia aluettaan käytettävän hyökkäystienä Neuvostoliittoa vastaan. Paasikivi valittiin uudelleen jatkokaudelle 1950.
Koska Mannerheim oli Vapaudenristin ritarikunnan suurmestari kuolemaansa asti, ei Paasikivi saanut Vapaudenristin suurristiä ennen kuin Mannerheim antoi sen hänelle 1950. Vuonna 1951 Paasikivestä tuli kaikkien kolmen ritarikunnan suurmestari.
Paasikivi antoi kunniamerkkejä huomattavasti enemmän kuin kaikki edeltäjänsä, mutta annettujen kunniamerkkien määrä pysyi melko tasaisena vaihdellen reilusta 1 100:sta lähes 1 700:aan. Ritarikuntien hallitus oli huolissaan siitä, että kunniamerkkien arvo saattaisi kärsiä runsaasta jaosta, mutta näin ei käynyt, sillä sodat olivat lisänneet kunniamerkkien tuntemusta ja arvostusta. Eräs tärkeä syy määrän kohoamiseen oli ansioituneiden naisten laajempi huomioiminen palkitsemisessa. Suomen Valkoisen Ruusun suurristejä suurmestari Paasikivi antoi kaikkiaan kuudelle Suomen kansalaiselle. Vuonna 1950 hän antoi Suomen Valkoisen Ruusun suurristin jalokivineen säveltäjä Jean Sibeliukselle hänen 85-vuotispäivänään. Se on jäänyt toistaiseksi viimeiseksi. Suomen Leijonan suurristejä Paasikivi antoi 47.
Suurmestari Paasikivi antoi suomalaisille vuosittain keskimäärin 15 Pro Finlandia –mitalia. Mitali vakiinnuttikin itsensä arvostettuna kulttuurielämän tunnustuksena. Paasikiven kauden lopulla mitalilla palkittiin myös tunnettuja suomalaisia muotoilijoita, kuten vuonna 1955 Tapio Wirkkala, Göran Hongell ja Dora Jung.
Ulkomaalaisille annetut
Sotien jälkeen kansainvälinen kunniamerkkidiplomatia normalisoitui. Kunniamerkkejä annettiin niin Pohjoismaihin ja Eurooppaan kuin myös Etelä-Amerikan valtioihin. Valtiovierailut olivat sotien jälkeen vielä harvinaisia ja Paasikivi antoi ainoastaan kolme Suomen Valkoisen Ruusun suurristiä ketjuineen. Ensimmäisen suurristin ketjuineen sai Islannin tasavallan presidentti Ásgeir Ásgeirsson 1954 Suomeen suuntautuneen valtiovierailun yhteydessä. Belgian kuningas Baudouin I sai suurristin ketjuineen niinikään 1954. Paasikivi pyrki säilyttämään hyvät suhteet Neuvostoliittoon, mutta kunniamerkkivaihto oli vähäistä. Välirauhan 10-vuotispäivän johdosta 1954 Paasikivelle annettiin Leninin kunniamerkki. Vastavuoroisesti seuraavana vuonna Neuvostoliiton korkeimman neuvoston presidiumin puheenjohtaja Kliment Voroshilov sai vastaanottaa suuristin ketjuineen Paasikiven tehdessä ensimmäisen virallisen vierailun Neuvostoliittoon Porkkalan palautuksen yhteydessä.
Kuten sotien aikana, myös jälleenrakennuksessa Ruotsin apu oli tärkeää. Esimerkiksi Kaunialan sotavammasairaala rakennettiin pääasiallisesti Ruotsista saaduin lahjoitusvaroin. Kunniamerkit olivat arvokas ja arvostettu tapa palkita lahjoittajia.
Ritarikuntien hallitus
Paasikiven pitkällä suurmestarikaudella tapahtui useita henkilövaihdoksia hallituksessa. Sihteeri lähetystöneuvos Päivö Kaukomieli Tarjanteen tilalle tuli 1946 lähetystöneuvos Uno Salomon Koistinen. Vuonna 1950 hänen tilalleen tuli ulkovaltojen lähettiläiden esittelijä Eino Wälikangas. 1946 kenraaliluutnantti Oeschin seuraajaksi tuli kenraalimajuri Oiva Olenius, joka oli myös Vapaudenristin ritarikunnan rahastonhoitaja. Eemil Hynnisen tilalle tuli 1947 Paasikiven pyynnöstä tuleva suurmestari Urho Kekkonen, joka toimi varakanslerina 1953–56. Vapaaherra Wrede kuoli 1952. Hänen jälkeensä palattiin käytäntöön, että rahastonhoitaja on tasavallan presidentin kanslian päällikkö. Wreden seuraaja Bruno Kivikoski oli toimessa vuoden, mutta hänen seuraajansa Ernst Sohlberg lähes 14 vuotta. Ylipormestari Antti Tulenheimo kuoli myös 1952, jolloin ylipormestari Rydmanista tuli uusi kansleri. Paasikivi nimitti lisäksi kaksi uutta jäsentä, vuorineuvos Arno Solinin ja ministeri Ralf Törngrenin.
Uudistuksia
Ylipäällikkö Mannerheim oli palkinnut kaikki Suomen äidit 1942 Vapaudenristillä. Kunniamerkki liitettiin hänen antamaansa päiväkäskyyn, joka löytyy kaikista Suomen kirkoista. Siitä lähtien alettiin äitejä palkita vuosittain itsenäisyyspäivänä ja juhannuksena Suomen Valkoisen Ruusun ansiomerkillä, I luokan mitalilla kultaristein tai I luokan mitalilla. Äitienpäivä, jota on vietetty nykyisenä ajankohtana vuodesta 1927 alkaen, julistettiin valtakunnalliseksi liputuspäiväksi 1947. Tästä lähtien äidit on aina palkittu äitienpäivänä.
Helsingin vuoden 1952 olympialaisten järjestelyihin osallistuneiden Suomen kansalaisten palkitsemiseksi ja kunnianosoitukseksi ulkomaisille arvovieraille perustettiin vuonna 1951 Suomen Olympialaiset ansioristi ja ansiomitali. Niitä voi antaa tasavallan presidentti ritarikuntien suurmestarin ominaisuudessa.
