Sodan aikana oli ilmennyt tarve uuden ritarikunnan perustamiseksi, sillä olemassa olevat Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan viisi luokkaa eivät olleet enää riittävät. Uuden kunniamerkin suunnitteli kultaseppä Oskar Pihl. Tasavallan presidentti Risto Ryti vahvisti asetuksen Suomen Leijonan ritarikunnan perustamisesta syyskuussa 1942. Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikunnilla on yhteinen hallitus ja niiden kunniamerkkejä annetaan samankaltaisista ansioista. Suomen Valkoisen Ruusun kunniamerkkejä kannetaan kuitenkin aina Suomen Leijonan vastaavan luokan edellä.
Sotien aikana Suomi vastaanotti ulkomailta erilaista arvokasta apua. Siihen osallisille henkilöille haluttiin osoittaa kiitollisuutta ja samalla pyrittiin varmistamaan heidän myönteinen suhtautumisensa Suomea kohtaan vastaisuudessakin. Kunniamerkit ovat arvokas ja arvostettu tapa kiittää. Niitä annettiinkin huomattavasti enemmän kuin rauhan aikana. Niihin liityi kuitenkin eräs hankaluus. Yleisenä tapana on, ettei ulkomaalaiselle voida antaa alemman luokan kunniamerkkiä, kuin mitä hänelle on kotimaassaan jo annettu.
Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien hallitus Presidentinlinnassa 28.9.1942, jolloin ritarikuntien suurmestari, tasavallan presidentti Risto Ryti kunnioitti kokousta läsnäolollaan ja vastaanotti ensimmäisen Suomen Leijonan suurristin. SA-kuva
Usein palkittavat ulkomaalaiset olivat jo saaneet kotimaassaan suurristin. Tästä syystä Suomen Valkoisen Ruusun suurristejä, joita annettiin hyvin harvoin suomalaisille, jouduttiin antamaan suhteessa enemmän. Se uhkasi laskea suurristin arvoa ulkomailla. Lisäksi se asetti suomalaiset ja ulkomaalaiset eriarvoiseen asemaan.
Mikäli olisi pitänyt palkita vielä korkeammalla kunniamerkillä kuin suurristillä, vaihtoehdoksi jäi suurristi ketjun kera. Sitä annetaan kuitenkin vain valtionpäämiehille. Suurristi jalokivien kera, joka on arvokkaampi kuin pelkkä suurristi, olisi taas tullut kohtuuttoman kalliiksi. Ruotsissa vastaavaa hankaluutta ei ollut, sillä siellä Pohjantähden ja Vaasan ritarikunnilla oli samankaltaiset kunniamerkkien antamisperusteet. Erona oli ainoastaan, että Pohjantähden ritarikunnan kunniamerkit olivat korkeampia kuin Vaasan ritarikunnan kunniamerkit. Huhtikuussa 1942 Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan hallitus päättikin yksimielisesti esittää tasavallan presidentti Risto Rytille ehdotuksen Suomen Leijonan ritarikunnan perustamisesta.
Uuden kunniamerkin suunnittelija kultaseppä Oskar Pihl
Oskar Pihl (1890–1959) oli saanut kultasepän koulutuksen Pietarissa enonsa kultaseppämestari Albert Holmströmin työhuoneella. Siellä valmistettiin suuri osa Carl Fabergén jalokivikoruista. Myös Oskar Pihlin sisar Alma Pihl oli Fabergén korusuunnittelija. A. Tillanderin palvelukseen Oskar Pihl tuli 1925 kultaseppänä ja suunnittelijana. Sittemmin hänestä tuli yrityksen taiteellinen johtaja.
Kultaseppä Oskar Pihl työpöydällään Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkkejä. Kuva: Yksityisomistuksessa
Ensimmäinen uusi kunniamerkki, jota varten Pihl laati lopulliset piirrokset, oli 1941 käyttöönotettu Vapaudenristin Mannerheim-risti. Pihl ei ollut heraldinen taiteilija, mutta hän oli taitava ja tarkka piirtäjä ja hänellä oli siro ja elegantti tyyli. Pohjana suunnittelutyölle hänen käytössään oli ritarikunnan laatima luonnos tulevasta kunniamerkistä sekä kopio Gallen-Kallelan piirroksesta, joka esittää Suomen leijonan lähes suoraan Kustaa Vaasan hautamonumentista.
Uusi kunniamerkki
Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkki noudattaa ulkonäöltään Vapaudenristin ja Suomen Valkoisen Ruusun ritarikuntien kunniamerkkejä. Kunniamerkin risti on valkoinen yrjönristi, jonka keskellä on kultainen leijona punaisella emalitaustalla. Kunniamerkkinauha on vaakunakilven mukaan punainen. Myös rintatähti vastaa kooltaan ja perusmuodoltaan Suomen Valkoisen Ruusun rintatähteä.
Oskar Pihlin piirros Suomen Leijonan ritarikunnan I luokan komentajamerkistä.
Tasavallan presidentti Risto Ryti vahvisti asetuksen Suomen Leijonan ritarikunnan perustamisesta 11. syyskuuta 1942. Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan tavoin uudessa ritarikunnassa on viisi luokkaa, mutta ei suurristin ketjua. Uutena luokkana käyttöön tuli ansioristi. Sodanaikaisista sotilaallisista ansioista kunniamerkkejä on annettu miekkoineen.
Vuonna 1943 ritarikuntaan liitettiin vain taiteilijoille ja kirjailijoille annettava Pro Finlandia -mitali. Vuodesta 1967 Suomen Leijonan ritarimerkkejä annetaan olympiavoittajille erityisen olympiarenkaiden muodostaman soljen kera.
Suomen Leijonan kunniamerkkiperhe 2017
Valtion mahdollisuus palkita täydentyi
Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikunnilla on sama hallitus. Kunniamerkkejä annetaan samankaltaisista ansioista, niin suomalaisille kuin ulkomaalaisille. Luokat limittyvät siten, että Suomen Valkoisen Ruusun kunniamerkkiä kannetaan aina Suomen Leijonan vastaavan luokan edellä. Uuden ritarikunnan ansiosta Suomen Valkoisen Ruusun kunniamerkit säilyttivät arvonsa. Suomen Leijonan ritarikunta osoitti tarpeellisuutensa myös sotien jälkeen. Palkittujen määrän kasvaessa heitä on mahdollista palkita tarkemmin heidän asemansa ja ansioidensa mukaan.
