Jatkosodan 1941–1944 aikana monissa maissa harjoitettiin avustustoimintaa Suomen hyväksi. Toimintaan osallistuneiden henkilöiden palkitsemista varten perustettiin Suomen marsalkka Mannerheimin aloitteesta 1945 Muistomitali inhimillisestä auliudesta. Mitalia ei ole lakkautettu, mutta tänä päivänä humanitäärisistä ansioista palkitaan muilla kunniamerkeillä.
Mitali inhimillisestä auliudesta, Pro Benignitate Humana
Suomea avustaneiden palkitseminen talvisodassa
Talvisodan 1939–1940 sekä jatkosodan 1941–1944 aikana oli useissa maissa harjoitettu suurisuuntaista avustustoimintaa Suomen hyväksi. Talvisodassa Suomea auttaneita henkilöitä oli palkittu Vapaudenristein ja Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kunniamerkein, sekä erityisellä ulkomaalaisia varten valmistetulla talvisodan muistomitalilla. Jatkosodan ansioista tämänkaltainen palkitseminen ei kuitenkaan ollut mahdollista. Kaikkia pitkän sodan aikana avustustoimintaan osallistuneita ei voitu palkita ritarikuntien kunniamerkeillä, eikä jatkosodan muistomitalia oltu perustamassa.
Muistomitalin perustaminen ja symboliikka
Vuonna 1945 ylipäällikkö Mannerheimin aloitteesta perustettiin Muistomitali inhimillisestä auliudesta, pro benignitate humana. Mitalissa on ainoastaan yksi luokka, koska tämän tyyppisten ansioiden suuruuden määrittely on vaikeaa. Asetuksen mukaan ”kunniamerkki inhimillisestä auliudesta annetaan ihmisrakkauden palveluksessa suoritetusta menestyksellisestä ja epäitsekkäästä toiminnasta”. Mitalia ei liitetty olemassa oleviin ritarikuntiin, mutta päätettiin että ritarikuntien hallitus hoitaisi sitä koskevat asiat. Mannerheimin määräyksestä kunniakirjoissa mitalin nimeksi tuli ”Muistomitali inhimillisestä auliudesta vuosien 1941–1944 sotien johdosta kärsimään joutuneiden hyväksi – Minnesmedaljen för humanitär verksamhet till förmån för offren av Finlands krig 1941–1944”.
Taiteilija Aarno Karimon hyväksytyssä ehdotuksessa on kannakselaista kansallispukua kantava ”suomalainen madonna” lapsen kanssa. Mitalia kiertää kärsimystä kuvaava orjantappuraseppele. Taustalla oleva risti puolestaan symboloi uskoa tulevaisuuteen. Mitalin kääntöpuolelle tuli seppelornamentti, teksti pro benignitate humana (ihmisystävällisestä toiminnasta) ja heraldinen ruusu. Kääntöpuolen tekstin takia mitalin lyhenteeksi tuli PBH. Nauha on sininen valkoisella keskijuovalla.
Muistomitalin inhimillisestä auliudesta jakoperusteet
Tarkemmat säännöt mitalin jakoperusteista vahvistettiin syyskuussa 1945. Niiden mukaan mitalilla voitiin palkita muun muassa sotalapsien muuttoa tai sotainvalidien hoitoa edesauttaneita henkilöitä, sekä Suomen hyväksi merkittäviä lahjoituksia tehneitä – tällöin huomioitiin myös lahjoittajan oma taloudellinen asema. Lisäksi mitalilla voitiin palkita henkilöitä, jotka olivat tehneet ”humanitääristä propagandaa” Suomen hyväksi tai antaneet muun merkittävän humanitäärisen panoksen Suomen hyväksi.
Koska inhimillisestä auliudesta annettava mitali on muistomitali, se voidaan antaa myös henkilöille, jotka ovat saaneet samoista ansioista Suomen Valkoisen Ruusun tai Suomen Leijonan kunniamerkin.
Ensimmäinen palkittu oli Suomen marsalkka Mannerheim
Mitalin jako alkoi 1946. Ensimmäinen Muistomitali ihnimillisestä auliudesta päätettiin antaa Suomen marsalkka Mannerheimille. Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajana ja Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliiton kunniapuheenjohtajana hän oli ohjannut näiden järjestöjen toimintaa myös sodan aikana. Ylipäällikön näköalapaikalta hän oli myös kanavoinut tehokkaasti lahjoitusvaroja kulloinkin ajankohtaisiin kohteisiin.
Mitali inhimillisestä auliudesta -kunniakirjan ruotsinkielinen versio, annettu vapaaherra E. F. Wredelle.
Mitalilla palkittiin ulkomaalaisia…
Ruotsissa mitalin jakelu päätettiin aloittaa ”vasta sen jälkeen kun kuningas Kustaa V, kruununprinssi ja kruununprinsessa, prinsessat Sibylla ja Ingeborg sekä prinssit Gustaf Adolf, Wilhelm, Carl ja Eugen ovat vastaanottaneet heille annettavat mitalit”. Vuoden 1948 loppuun mennessä muistomitali oli annettu yli 4 500 ulkomaalaiselle, joista ruotsalaisia yli 4 200. Tanskalaisia mitalinsaajia oli tuohon mennessä reilut 250 ja yhdysvaltalaisia palkittuja 35. Muihin maihin meni yksittäisiä mitaleja. Lukuisat etenkin Ruotsista saapuneet kiitoskirjeet todistavat, että mitalin vastaanottaneet arvostivat muistomitalin muodossa saamaansa tunnustusta. Myöhemmin ulkomaalaisille annettiin vielä eräitä mitaleita normaalien ulkomaalaisesittelyjen yhteydessä.
…ja suomalaisia
Suomalaisille annettiin 21 mitalia vuonna 1946. Suurin kotimaan kansalaisten palkitseminen ajoittui vuoteen 1947, jolloin 721 suomalaista sai mitalin. Ansiokasta humanitääriä toimintaa oli tehty yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Mitalilla palkittiin presidentinrouvat Ester Ståhlberg, Kaisa Kallio ja Alli Paasikivi, kenraalitar Anni Walden sekä vuorineuvoksettaret Ruth Serlachius ja Maire Gullichsen. Mitalin saajien joukossa oli muun muassa kansakoulunopettajia, rovasteja, kirkkoherroja, lääkäreitä, terveyssisaria, sairaanhoitajattaria, diakonissoja ja pelastusarmeijan henkilöstöä. Vuoden 1947 jälkeen Paasikiven kaudella toteutetut suomalaisten palkitsemiset PBH-mitalilla olivat pienempiä täydennysjakoja.
Myös ne henkilöt haluttiin huomioida, jotka olivat osallistuneet humanitääriseen toimintaan, mutta joille kunniamerkki olisi kuitenkin liian suuri julkinen tunnistus. Heille päätettiin antaa Gerda Qvistin muotoilema ja 1947 sosiaaliministeriön tilauksesta lyöty ”pöytämitali” Benignitatis Humanae Finlandia Memor. Se mukana annettiin tasavallan presidentin allekirjoituksella varustettu kunniakirja.
Mitalin myöhemmät vaiheet
Inhimillisestä auliudesta annettava mitali oli perustettu, jotta voitaisiin palkita jatkosotaan ja sitä seuranneisiin poikkeusoloihin liittyvistä humanitäärisistä ansioita. Ritarikuntien hallitus päätti 1957 yksimielisesti, että mitalia ”voidaan antaa henkilöille, jotka ovat erityisen ansiokkaasti toimineet Suomen sotainvaliidihuolloin avustamiseksi ja kehittämiseksi”. Muista kuin jatkosodasta ja sitä seuranneista poikkeusoloista johtuvista ansioita palkittaessa kunniamerkin nimi on ollut kunniakirjoissa ”Mitali inhimillisestä auliudesta, Medaljen för humanitär verksamhet”.
Vuoden 1952 jälkeen Mitali inhimillisestä auliudesta on annettu vain seitsemälle suomalaiselle. Itsenäisyyspäivänä 1986 sillä palkittiin kuusi henkilöä. Palkittujen joukossa olivat katulähetystyöntekijät Veikko ja Lahja Hursti. Toistaiseksi viimeinen PBH annettiin 1988. Vuonna 2013 ritarikuntien hallituksessa keskusteltiin Mitalin inhimillisestä auliudesta palauttamisesta aktiivikäyttöön. Ritarikuntien hallitus kuitenkin totesi, että nyttemmin inhimillisestä auliudesta voidaan palkita tarkoituksenmukaisesti muilla kunniamerkeillä.
Lisätietoja
Suurmestari
Lue lisää
- Bergroth, Tom. Pro Benignitate Humana: minnesmedaljen för humanitär verksamhet. Numismatiska Meddelanden 35 / 1983.
