Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlavuonna 1967 päätettiin palkita olympiavoittajat Suomen Leijonan I ja II luokan ritarimerkeillä, joiden nauhaan kiinnitettiin olympiarenkaista muodostettu solki. Itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna 2017 suurmestari Niinistö teki päätöksen merkin jakamisesta säännöllisesti niin olympialaisten kuin paraolympialaisten kultamitalisteille. Tunnustus on rinnastettavissa kirjailijoille ja taiteilijoille annettavaan Pro Finlandia -mitaliin.
Suomen Leijonan I ja II luokan ritarimerkki
Urheilun maailmanmestareita palkitaan perinteisesti Suomen Leijonan I luokan ritarimerkillä. Suomessa on lisäksi käytössä urheilun erikoiskunniamerkki, Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun ansioristit ja -mitalit.
Erikoiskunniamerkki Suomen 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi 1967
Suomen itsenäisyysjuhlavuoden 1967 neuvottelukunta ehdotti, että vanhoille olympiavoittajille suotaisiin Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlavuoden merkeissä kunniamerkit. Suurmestari Kekkonen piti ajatusta hyvänä, olihan kultamitalimiehiä elossa aina vuodesta 1912 saakka. Olympiavoittajat päätettiin palkita Suomen Leijonan I ja II luokan ritarimerkeillä, joiden nauhaan kiinnitettiin kullatuista olympiarenkaista muodostettu solki.
Itsenäisyyspäivänä 1967 Suomen Leijonan I luokan ritarimerkki solkineen annettiin kaikille olympiakultaa voittaneille suomalaisille. Uudella kunniamerkillä palkittiin 61 olympiamitalistia, riippumatta heidän aiemmin saamistaan korkeammista kunniamerkeistä. Vuorineuvos Verner Weckmanilla oli jo entuudestaan Suomen Leijonan I luokan komentajamerkki (1962) ja Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkki (1949). Paavo Nurmi (1925), Ville Ritola (1928), Paavo Yrjölä (1928), Clas Thunberg (1929) ja Heikki Savolainen (1964) olivat puolestaan saaneet jo aikaisemmin Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkin.
Palkitsemisia harvakseltaan
Alkuperäinen ajatus oli ollut, että olympiavoittajat palkitaan aina olympiavoittoa seuraavana itsenäisyyspäivänä. Asia jäi kuitenkin ”epähuomiossa” ja seuraavan kerran Suomen Leijonan I luokan ritarimerkkiä solkineen annettiin itsenäisyyspäivänä 1972. Silloin sen sai neljä vuoden 1967 jälkeistä olympiavoittajaa. Vuonna 1985 suurmestari Koivisto palkitsi tällä erikoiskunniamerkillä kaksi kultamitalistia, Pertti Karppisen ja Marja-Liisa Kirvesniemen. Suurmestarit Ahtisaaren ja Halosen kausilla ei annettu yhtään Suomen Leijonan I luokan ritarimerkkiä solkineen.
Säännöllinen palkitseminen
Ensimmäisessä itsenäisyyspäivän kunniamerkkijaossaan 2012 suurmestari Niinistö antoi Suomen Leijonan I luokan ritarimerkin solkineen ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1985. Ensimmäisenä paraolympiaurheilijana tämän kunnianosoituksen sai ratakelaaja Leo-Pekka Tähti, joka oli voittanut neljä kultamitalia paraolympialaisissa. Itsenäisyyden juhlavuonna 2017 suurmestari Niinistö päätti, että olympialaisissa milloin tahansa tai paralympialaisissa vuodesta 2000 lukien kultamitalin voittaneet palkitaan kunniamerkillä. Periaatteeksi vahvistettiin, että yksilölajien voittajat saavat I luokan ritarimerkin solkineen ja joukkuelajien voittajat ritarimerkin solkineen.
Tarkennuksia kunniamerkin ulkonäköön
Olympiarenkaista muodostettu solki oli aikaisemmin sijoitettu nauhaan ruusukkeen yläpuolelle, mikä kuitenkin teki kunniamerkin nauhasta liian pitkän. Tästä syystä päätettiin 2017 sijoittaa solki pyöreän ruusukkeen keskelle. Ritarimerkkiä solkineen ei oltu koskaan aikaisemmin annettu ja ne valmistettiin nyt ensimmäistä kertaa. Erotuksena yksilölajien voittajille annettavaan I luokan ritarimerkkiin, joukkuelajien voittajat palkitaan ritarimerkillä jonka risti ja soljen olympiarenkaat ovat hopeiset.
Maailmanmestareiden palkitseminen
Suomalaisten menestyvien urheilijoiden palkitseminen on aina koettu tärkeäksi. 1920- ja 1930-luvuilla käytäntö ei vielä ollut vakiintunut ja heitä palkittiin vaihtelevasti Suomen Valkoisen Ruusun I tai II luokan ritarimerkeillä. Nyttemmin on vakiintunut käytäntö palkita heidät Suomen Leijonan I luokan ritarimerkillä. Esimerkiksi maailmanmestarit taitoluistelijat Susanna Rahkamo ja Petri Kokko saivat Suomen Leijonan I luokan ritarimerkin 1995, kilpa-autoilijat Mika Häkkinen ja Tommi Mäkinen vuosina 1998 ja 1999.
Jääkiekon ensimmäinen maailmanmestaruus 1995
Suomen voitettua maailmanmestaruuden jääkiekossa ensimmäistä kertaa 1995, suurmestari Ahtisaari palkitsi ruotsalaisen valmentajan Curt Lindströmin Suomen Leijonan komentajamerkillä. Kulttuuriministeri Claes Anderson luovutti kunniamerkin poikkeuksellisesti jääkiekko-ottelun alussa Helsingin jäähallissa.
Annettaessa kunniamerkkejä suomalaisille urheilijoille, poislukien olympiavoittajat ja maailmanmestarit, on aina pyritty noudattamaan normaaleja peruskriteerejä ja edellytetty muitakin kuin urheiluansioita. Tultuaan 40-vuoden ikään 2010 jääkiekkoilija Teemu Selänne palkittiin Suomen Leijonan ansioristillä. Luovuttaessaan sen Selänteelle 2011 Anaheimissa, suurlähettiläs Pekka Lintu kuvaili Selännettä ”ainutlaatuiseksi pitkän linjan huippu-urheilijaksi, joka on antanut modernit kasvot sekä suomalaisen sisun käsitteelle että vastuuntuntoiselle hyväntekeväisyystyölle”.
Suomen urheilun ansioristit- ja mitalit
Vuonna 1945 perustettiin Suomen urheilun ansioristit ja -mitalit. Siinä on viisi luokkaa, joista korkein on suuri ansioristi. Suuren ansioristin ensimmäiset saajat olivat vuonna 1947 moninkertaiset olympiavoittajat Paavo Nurmi ja Hannes Kolehmainen.
Suuren ansioristin on vuodesta 1958 lähtien antanut tasavallan presidentti. Se voi olla ainoastaan kahdellatoista Suomen kansalaisella samanaikaisesti. Kunniamerkkien keskinäisessä järjestyksessä se sijoittuu heti Suomen Leijonan komentajamerkin jälkeen. Vuonna 1983 ansiomerkit saivat nimen Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun ansioristit ja -mitalit. Tämä erikoiskunniamerkki on vähentänyt tarvetta suurien urheiluansioiden palkitsemiseen ritarikuntien korkeilla kunniamerkeillä.
Lisätietoja
Suurmestari
Linkkejä
- Suomen Leijonan I luokan ritarimerkin ja ritarimerkin solkineen saajat 1967-2017
- Suomen Leijonan ritarikunnan I luokan ritarimerkin ja ritarimerkin solkineen -kunniamerkkien saaja
- Iivo Niskasen olympiakulta: Olympiakomitean kotisivut.
- Matti Suur-Hamarin paralympiakulta: Paralympiakomitean kotisivut.
