Gallen-Kallela ja Suomen valkoinen ruusu
Akseli Gallen-Kallela (1865–1931) on merkittävimpiä kansallisromanttisia taiteilijoita Suomessa. Hänen taiteessaan näkyy vahvasti myös symbolismin vaikutus. Suunnitellessaan suomalaisia kunniamerkkejä hän käytti pääasiallisesti kahta symbolia, valkoista ruusua ja hakaristiä. Kumpikin esiintyi hänen taiteessaan jo ennen vuotta 1918.
Valkoisen ruusun Gallen-Kallela valitsi Suomen vaakunasta, korostaen tällä kunniamerkkien valtiollisuutta. Suomen kansan juuriin ja historiaan viittaa puolestaan hakaristi, jota suomalaiset olivat käyttäneet jo rautakaudelta lähtien.
Kenraali Mannerheim osallistui aktiivisesti kunniamerkkien suunnitteluun. Hän päätti keskeiset suuntaviivat, kuten ristin tyypin ja kunniamerkkiluokkien määrän ja antoi kunniamerkeille lopullisen hyväksynnän.
Ruusu Suomen vaakunassa
Vanhin tunnettu Suomen vaakuna on 1580-luvulta. Se löytyy Ruotsista Uppsalan kirkosta kuningas Kustaa Vaasan hautamuistomerkistä.
Siinä on kuvattuna kultainen leijona punaisella taustalla, jota koristavat yhdeksän ruusua. Kyseinen vaakuna oli Ruotsin valtakunnan Pohjanlahden itäpuolisten alueiden tunnus vuoteen 1809 asti, jolloin siitä tuli keisarillisen Venäjän Suomen suuriruhtinaskunnan vaakuna ja vuodesta 1917 itsenäisen Suomen vaakuna. Suomen vaakunan eri tulkinnoissa ruusut olivat pelkistettyjä ja yksinkertaisesti piirrettyjä.
Heraldinen ruusu Gallénin varhaisessa taiteessa
Gallén käytti taiteessaan jo 1890-luvun puolivälistä alkaen heraldisia aiheita luovasti soveltaen, mukaanlukien ruusua. Vuonna 1895 hän matkusti Englantiin tarkoituksenaan mm. tutustua lasimaalauksen tekniikkaan. Tältä matkalta on säilynyt hänen luonnoskirjaansa jäljentämä 1500-luvun lasimaalaus, jonka hän näki South Kensington Museumissa eli nykyisessä Victoria and Albert Museumissa. Se esittää Lancasterin herttuasuvun tunnusta, mustalla pohjalla olevaa kerrattua punaista ruusua.
Lancasterin ruusu juontuu vielä vanhemmasta, 1300-luvulta peräisin olevasta Yorkin herttuasuvun tunnuksesta. Valkoinen Yorkin ruusu perustuu kristilliseen traditioon ja symboloi valoa, puhtautta, iloa ja kunniaa. Nämä ruusut ovat vaikuttaneet Gallénin päätökseen alkaa käyttää taiteessaan Suomen vaakunan heraldisia ruusuja.
Aluksi Gallén käytti ruusua hyvin erilaisissa yhteyksissä. Esimerkiksi vuonna 1896 hän suunnitteli Suomen Kaartin pataljoonanlääkäri hovineuvos Alexander Walhbergille kirjanomistajamerkin eli exlibriksen, joka on täynnä symboliikkaa. Kirjapinon päällä olevan kypärän kruununa on käärme, joka kietoutuu tiedon puun oksan ympäri. Se viittaa Asklepioksen sauvaan, eli antiikin Kreikasta juontuvaan lääkärien ja lääketieteen symboliin. Tietoa kirjoista juurillaan imevä puu suorastaan kukkii heraldisia ruusuja. Kypärän etuosassa näkyy myös kaksi hakaristiä, joista toinen ”pyörii” symmetrian vuoksi vastapäivään.
Kansallisromantiikan vaikutus
Kansallisromantiikka, johon liittyi läheisesti symbolismi, innoitti paitsi kuvataiteilijoita, myös säveltäjiä, kirjailijoita, runoilijoita – koko kulttuurikenttää. Arvid Genetzin sanoittaman ja hänen veljensä Emilin säveltämän itsenäisyyshenkisen Herää Suomi -laulun inspiroimana Gallén teki 1896 samannimisen auringonnousua kuvaavan lasimaalauksen. Siinä metsämaiseman takaa punaista taivaanrantaa vasten nousee ”aurinkona” valkoinen heraldinen ruusu – joka tuo ulkonäöltään mieleen Yorkin ruusun.
Gallén alkoi käyttää heraldista ruusua suomalaiseen kulttuuriin ja sen juuriin viittaavissa yhteyksissä. Vuonna 1908 esiteltiin suomalaista taidetta Pariisissa Salon d’automne näyttelyosastolla. Luettelon kanteen Gallen-Kallela sommitteli englantilaistyyppisesti kerrattun valkoisen ruusun, jossa oli kultaiset yksityiskohdat. Hänen suunnittelemansa valkoinen ruusu hopeisilla ääriviivoilla koristi puolestaan Johannes Öhquistin 1912 ilmestyneen Suomen taiteen historian kantta. Kumpikin ruusu on punaisella pohjalla. Suomen vaakunassa ruusu ei ole pääosassa, mutta Gallen-Kallelalle se tarjosi mahdollisuuden rikkaaseen variointiin.
Ruusu suomalaisiin kunniamerkkeihin
Tarvaspään ateljeen aulassa on lattiamosaiikki, jossa kompassia kiertää latinankielinen teksti iterare cursus cogor relictos, Gallen-Kallelan oman suomennoksen mukaan ”Urillemme entisille, pakko aina on palata”. Tämän voi tulkita tarkoittavan kansallisromantiikan perimmäistä ajatusta, kansan kulttuuriperinnön ammentamista sen juurilta ja historiasta. Samalla lauseen voi ymmärtää viittaavan myös taiteilijan omaan elämään ja tuotantoon. Gallen-Kallela oli käyttänyt heraldista ruusua jo parin vuosikymmenen ajan Suomen tunnuksena halutessaan korostaa omalle kansalle ominaista kulttuuria. Hän ei silloin vielä aavistanut, että eräänä päivänä hän tulisi käyttämään ruusua itsenäisen Suomen tunnuksena.
Palatessaan vuoden 1918 kunniamerkkisuunnitelmissaan Suomen valkoiseen ruusuun Gallen-Kallela siis palasi myös entisille urilleen. Ruusun ansiosta vältettiin lisäksi vaakunaleijonan liian toistuva käyttö. Valkoinen ruusu esiintyy sekä Vapaudenristissä – jonka nimitys Gallen-Kallelan luonnoksen mukaan oli ”Suomen Ruusun kunniakunta” – että Suomen Valkoisessa Ruusussa. Helmikuussa 1918 Gallen-Kallelan kunniamerkkien tuntemus ei ollut vielä syvää, mutta heraldisen ruusun valitseminen kunniamerkkien keskeiseksi aiheeksi todisti kuitenkin erinomaista heraldista tajua.
Lisätietoja
Lue lisää
- Bomansson, K. A. Storfurstendömet Finlands vapen normaliseradt och utgifvet af K. A. Bomansson. Historiallinen arkisto, 9/1886.
- Malme, Heikki, Akseli Gallen-Kallelan exlibrikset. Helsinki, 1996.
- Talvio, Tuukka. Gallen-Kallela ja ’Suomen ruusu’. Numismaattinen Aikakauslehti 4/1993.