Suomen Leijonan ritarikunta perustettiin 11. syyskuuta 1942 annetulla asetuksella. Muistio ritarikuntaan liitettävän Pro Finlandia -mitalin perustamisesta valmistui jo seuraavan kuun lopussa, 31. lokakuuta 1942.
Pro Finlandia -mitali. Kääntöpuolella on tekstit Pro Finlandia ja saajan nimi. Merkki on 30 mm halkaisijaltaan ja nauha 32 mm leveä.
Suomessa oli ehdotettu Ruotsin Litteris et artibus -mitalia vastaavan mitalin perustamista SVR:n ritarikunnan hallituksessa jo 1935. Muistiossa huomautettiin, että ritarikuntien hallitus oli todennut kunniamerkkiluokan määrittelemisen erikoisen vaikeaksi ”niissä tapauksissa, joissa on ollut kysymys kunniamerkin antamisesta kiitoksen ja tunnustuksen osoitukseksi taiteen ja kirjallisuuden alalla toimiville henkilöille ja erittäinkin esittäville sävel- ja näyttämötaiteilijoille”. Erittäin vaikeaa kunniamerkkiluokan valinta oli palkittaessa ”niitä monia ulkomaalaisia säveltaiteilijoita”, jotka olivat Suomessa sodan aikana ”järjestetyissä erilaisissa hyväntekeväisyys- ja yleiseen avustustoimintaan liittyvissä juhlissa ja muissa tilaisuuksissa esiintymällä antaneet” maalle arvokasta apua.
Pro Finlandia -mitalin kääntöpuoli
Eräissä muissa maissa oli tällaisissa tapauksissa käytettävissä ”erikoisia, useimmiten tavallisten ritarikuntien ulkopuolella olevia kunniamerkkejä”. Esimerkkinä mainittiin Ruotsin kuninkaalliset mitalit ja niistä siis huomattavimpana tunnettu ja hyvin arvostettu Litteris et artibus -mitali. Vastaavan erikoiskunniamerkin perustaminen katsottiin tarkoituksenmukaiseksi, ja sopivimpana pidettiin sen liittämistä Suomen Leijonan ritarikuntaan, jossa ei ennestään ollut mitaliluokkia. Tämä mahdollisti mitalin selvän erottumisen ”luonteeltaan yleisistä (lähinnä Suomen Valkoisen Ruusun)” mitaleista. Muistion liitteenä oli asetusluonnos, johon sisältyi kuvaus mitalin ulkoasusta, mutta asetus annettiin vasta 10. joulukuuta 1943. Sen mukaan Pro Finlandia -mitali ”voidaan antaa vain taiteilijoille ja kirjailijoille”. Asetuksessa todettiin, että Pro Finlandia -mitalin kantamisesta määrättäisiin erikseen. Sen suhdetta muihin kunniamerkkiluokkiin ei määritelty virallisesti ennen kuin 1958 vahvistetussa keskinäisessä järjestyksessä, mutta jo sen varhaisissa luonnoksissa Pro Finlandia oli sijoitettu SVR:n ja SL:n I luokan ritarimerkkien väliin. Ritarikuntien hallitus käsitteli ja hyväksyi ehdotuksen ”asetukseksi kunniamerkkien keskinäisestä järjestyksestä” 19. kesäkuuta 1944, mutta suurmestari Ryti ei hyväksynyt ehdotusta.
Mitalin suunnittelu
Muiden Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkkien tavoin Pro Finlandia -mitalin suunnitteli Oskar Pihl, joka muotoili mitalin etupuolen vastaamaan ritarikuntaristin keskiosaa. Mitalin kääntöpuolella on sanat ”Pro Finlandia” ja laakeriseppelkoriste, joiden muodostaman kehyksen sisään kaiverretaan mitalin saajan nimi. Pro Finlandia -mitali on ainoa suomalainen kunniamerkki, johon kaiverretaan saajan nimi.
Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitali annetaan kotelossa alkuperäiskokoisen mitalin ja pienoiskunniamerkin kanssa. Lisäksi kotelossa on Pro Finlandia -mitalin kunniamerkkitunnus.
Ritarikuntien sihteerin esittelyssä 2015 suurmestari hyväksyi käyttöönotettavaksi Pro Finlandia -mitalin kunniamerkkitunnuksen. Se on Suomen Leijonan I luokan ritarien käyttämän tunnuksen kaltainen, mutta erotuksena siitä sen keskellä on Pro Finlandia -mitalin etupuolen pienennös. Tunuksen ulkonäkö johtuu Pro Finlandia -mitalin erityisasemasta.
Ensimmäiset Pro Finlandia -mitalit
Ensimmäiset Pro Finlandia -mitalit annettiin 13. huhtikuuta 1944 neljälle ruotsalaiselle ja yhdelle tanskalaiselle. Konstnärsklubben till Albert Edelfelts minne -niminen yhdistys oli ehdottanut elokuussa 1943 kahden ruotsalaisen näyttämötaiteilijan ja kahden laulajan palkitsemista heidän lahjoitettuaan Suomen-vierailujensa esiintymistuloina kertyneet noin kaksi miljoonaa markkaa sotainvalidien ja -veteraanien hyväksi. Näyttelijä Edvin Adolphson, hovioopperalaulajatar Brita Hertzberg-Beyron ja hovioopperalaulaja Einar Beyron saivat Pro Finlandia -mitalin. Neljäs ehdokas, näyttelijä Anders de Wahl, sai Suomen Leijonan I luokan komentajamerkin, koska hänen aiempien kunniamerkkiensä – SVR:n I luokan ritarimerkin ja Ruotsin Vaasan ritarikunnan 1. luokan komentajamerkin – katsottiin edellyttävän korkeampaa luokkaa.
Suomen Leijonan ritarikunnan matrikkelin kansi, johon muun muassa myös Pro Finlandia -mitalin saajien nimet kirjoitettiin.
Kaikkien taiteilijoiden osalta ei kuitenkaan menetelty samalla tavalla, vaan Pro Finlandia -mitali voitiin antaa myös aiemmin korkeamman kunniamerkin saaneelle. Ehdotuksen ruotsalaisen näyttelijättären Inga Tidbladin palkitsemisesta Pro Finlandia -mitalilla ”sen myötämielisyyden ja auttamishalun johdosta”, jota hän oli osoittanut suomalaisia sotainvalideja kohtaan, teki Sotainvaliidien Veljesliitto. Tidblad oli lahjoittanut kahden vierailunäytäntönsä tulot liitolle. Tanskalainen oopperalaulaja Thyge Thygesen palkittiin vastaaviin ansioihin viittaavaan esityksen perusteella.
Pro Finlandia -mitalien saajien matrikkelin ensimmäinen sivu
Ensimmäisenä suomalaisena Pro Finlandia -mitalin sai teatterinjohtaja Mia Backman 1945, pari päivää ennen 50-vuotistaiteilijajuhlaansa. Backman oli palkittu Suomen Valkoisen Ruusun ansiomerkillä 1926. Kiittäessään Mannerheimia Pro Finlandia -mitalista Backman kirjoitti: ”Kohtalo on suonut minulle mielenkiintoisen työntäyteisen elämän, jonka syksy muodostuu värikkään kauniiksi taiteilijajuhlani johdosta, juhlan jonka huippukohdaksi tuli ihailemani, korkeasti kunnioittamani Suomen Marsalkan suuriarvoinen lahja, joka vielä elämäni talvenkin lähestyessä aina tulee sydäntäni lämmittämään.” Mannerheim antoi lyhyellä suurmestarikaudellaan kaikkiaan kahdeksan Pro Finlandia -mitalia, joiden saajista yksi oli suomalainen.
Paasikiven kauden Pro Finlandiat
Suurmestari Paasikivi antoi suomalaisille vuosittain keskimäärin 15 Pro Finlandia -mitalia, joilla palkittiin laajasti kulttuurin eri saroilla vaikuttavia henkilöitä. Vuotuiset vaihtelut olivat verrattain suuria. Vuosina 1948 ja 1955 palkittiin peräti 27 henkilöä, mutta 1949 vain kolme. Ulkomaalaisia Paasikivi palkitsi seitsemällä Pro Finlandia -mitalilla.
Paasikiven presidenttikauden aikana mitali kuitenkin vakiinnutti asemansa suomalaisen kulttuurielämän arvostettuna, huomattuna ja laajasti hyväksyttynä tunnustuksena. Tästä huolimatta taiteilijoita palkittiin edelleen myös ritarikuntien muilla kunniamerkkiluokilla. Koska Pro Finlandia -mitalin asemaa suhteessa ritarikuntien muihin kunniamerkkiluokkiin ei oltu vielä määritelty, sillä palkittiin myös taitelijoita, joilla oli jo verrattain korkeita kunniamerkkejä.
Teatterin ja oopperan juhlavuosi 1948
Vuoden 1948 suuri mitalimäärä johtui siitä, että näyttelijöitä ja oopperataitelijoita palkittiin itsenäisyyspäivän lisäksi myös kahdessa erikoisjaossa. Suomen Kansallisteatteri vietti Suomalaisen Teatterin 75-vuotisjuhlaa, missä yhteydessä annettiin kuusi Pro Finlandia -mitalia. Saajien joukossa oli muun muassa näyttelijä Aku Korhonen. Suomalainen Ooppera vietti samana vuonna 75-vuotisjuhlaansa, missä yhteydessä annettiin kahdeksan Pro Finlandia -mitalia.
Pro Finlandia -mitalilla palkittuja. Suluissa oleva vuosi kertoo ajankohdan. Keskellä itse mitali ilman nauhaansa. Ylävasemmalta alaoikealle: näyttelijä Mia Backman (1945); säveltäjä, professori Aarre Merikanto (1948); kuvanveistäjä Gunnar Finne (1951)ja kirjailija Hella Wuolijoki (1952).
Palkittuja kirjailijoita ja muotoilijoita
Vuonna 1952 palkittiin muun muassa Mika Waltari ja Hella Wuolijoki. Suomen Näytelmäkirjailijaliiton ytimekkäät perustelut Waltarin osalta kuuluivat kokonaisuudessaan: ”Tunnustukseksi arvokkaasta toiminnasta näytelmäkirjailijana.” Wuolijoen palkitsemisperustelu oli puolestaan: ”Tunnustukseksi arvokkaasta työstä näytelmäkirjallisuuden alalla.” Paasikiven kauden lopulla 1955 palkittiin Pro Finlandialla useita suomalaisen designin kansainvälisesti tunnettuja suuria nimiä. Mitalin saivat niin lasimuotoilija Göran Hongell, lasimuotoilija ja kuvanveistäjä Tapio Wirkkala kuin tekstiilitaiteilija Dora Jung.
Kulttuuri suurmestari Kekkosen diplomatiassa
Suhteet Neuvostoliitoon kylmenivät yllättäen 1958 niin kutsutun yöpakkaskriisin aikana. Suurmestari Kekkonen, joka aktiivisesti seurasi kulttuurielämää, panosti tässä tilanteessa idän kunniamerkkisuhteissa nimenomaan kulttuuriin. Vuonna 1958 hän antoi Pro Finlandia -mitalin Helsingissä esiintyneelle baletin ensitanssijatar Galina Ulanovalle. Pian palkitsemispäätöksen jälkeen Kekkonen sai kuulla Neuvostoliiton asiainhoitajan antaneen suuren tunnustuksen sille, että hän oli ”näin vaikeana aikana […] ojentanut Ulanovalle Pro Finlandia -mitalin”. Vuonna 1968 Pro Finlandia -mitalilla palkittiin Helsingissä esiintyneet primaballerina Maija Plisetskaja ja ensitanssija Nikolai Fadejetshev.
Kekkonen antoi kautensa alkupuolella vuosittain keskimäärin peräti 20 Pro Finlandia -mitalia. Hän tiukensi mitalin jakopolitiikkaa 1974 ja siitä lähtien niiden vuotuinen määrä vaihteli 5 ja 14 välillä. Hänen vaikutuksensa näkyi selvästi mitalipäätöksissä. Esimerkiksi 1962 suurmestari Kekkonen korotti kirjailija Väinö Linnan Pro Finlandia -mitalin esityslistalta suoraan Suomen Leijonan komentajaksi. Aikaisemmin ilmestyneen Tuntemattoman sotilaan (1954) lisäksi Linnalta oli juuri ilmestynyt Täällä Pohjantähden alla -trilogian viimeinen osa. Käydessään läpi vuoden 1969 esityksiä Kekkonen liitti listaan seuraavan kirjelappusen: ”Ei yhtään kuvanveistäjää. Siksi lisäsin Pullisen.” . Vuonna 1973 Kekkonen lisäys oli kirjailija Pentti Saarikoski.
Pro Finlandia -kunniakirjoja kansissa sekä esille laitetut kunniamerkkikotelot joissa mitalit annetaan 2017.
Suurmestareitten Koivisto, Ahtisaari ja Halonen Pro Finlandia -mitalit
Suurmestari Koiviston kaudella suomalaisille annettujen Pro Finlandia -mitalien määrän vuosittainen keskiarvo oli yhdeksän. Vaikka rajanveto ei aina ole helppoa, ritarikuntien hallitus on halunnut ”pitää kiinni siitä, että tunnustus annetaan vain todella luoville taiteilijoille”. Hallitus oli usein aloitteellinen Pro Finlandia -mitalin osalta, jos opetusministeriön kautta saapuneita esityksiä pidettiin liian suppeina. Itsenäisyyspäiväjakojen ulkopuolella Pro Finlandialla palkittiin professori Kari Suomalainen, joka sai kunniamerkin Helsingin Sanomien 100-vuotisjuhlan yhteydessä 1989. Oopperalaulaja Martti Talvela oli saanut Pro Finlandia -mitalin suurmestari Kekkoselta 1973. Hänen esiinnyttyään 1979 Savonlinnan oopperajuhlilla Don Carlosin suomenkielisessä ensi-illassa, Kekkonen oli arvioinut Talvelan olevan ”suurmestariluokkaa”. Hän kirjoitti päiväkirjaansa: ”Hän kai on saanut kaikki kunniamerkit Suomesta.” Koivisto antoi hänelle 1988 Suomen Valkoisen Ruusun I luokan komentajamerkin.
Suurmestari Ahtisaaren Pro Finlandia -mitalilla palkitsemia taiteilijoita ja kirjailijoita ovat muun muassa elokuvaohjaajaveljekset Mika ja Aki Kaurismäki 1994, kuvanveistäjä Nina Terno 1995 ja ylikapellimestari Okko Kamu 1999. Myöskään kirjailijoita ei ole unohdettu: vuonna 1998 Pro Finlandia -mitalilla palkittiin muun muassa kirjailija Thomas Warburton.
Pro Finlandia -mitalin suurmestari Haloselta saivat muun muassa kapellimestari Osmo Vänskä 2000, taitelija Eino Grön 2001 ja kirjailija Mauri Kunnas 2002. Toisella kaudellaan Halonen antoi Pro Finlandia -mitalin muun muassa laulaja Katri Helena Kalaojalle 2007, näytteijä Heikki Kinnuselle 2009 ja klarinettitaiteilija Kari Kriikulle 2011.
Suurmestari Niinistön Pro Finlandia -mitalit
Suomalaisille annettujen Pro Finlandia -mitalien vuosittainen keskiarvo oli suurmestari Koiviston kaudella 9, Ahtisaaren kaudella 8 ja Halosen kaudella 11. Suurmestari Niinistön keskiarvo vuoteen 2020 saakka oli 12. Suomen itsenäsyyden juhlavuonna 2017 Pro Finlandia -mitalilla palkittuja oli eniten, eli 15.
Pro Finlandia -mitalien saajien monipuolisuus näkyy palkituissa taiteilijoissa ja kirjailijoissa suurmestari Niinistön kaudella. Perinteisten taidemuotojen ohella on huomoitu myös harvinaisempia taiteilijauria. Esimerkkinä tästä mainittakoon muun muassa korutaiteilija Kirsti Doukas 2014, lastenkirjailija ja kuvittaja Maija-Liisa Harjanne 2017 ja säveltäjä ja musiikkikasvatuksen lehtori Soili Perkiö 2019.
Suurmestari Niinistö on samalla muistanut perinteisten taidelajien edustajia ja kirjailijoita. Näitä ovat sellisti Anssi Karttunen, jazzmuusikko, saksofonisti Jukka Perko sekä kirjailija Tuomas Kyrö, kaikki vuonna 2020.
Pro Finlandia -mitalin saanut viulisti Pekka Kuusisto taituroi soittimellaan mitalien luovutustilaisuudessa 2016. Kuva: OKM
Pro Finlandia -mitalin erityisasema
Suurmestari Kekkosen kaudella alkanut säästeliäs linja taiteilijoiden ja kirjailijoiden palkitsemissa Pro Finlandia -mitalilla on jatkunut tähän päivään, mikä vain lisää mitalin arvostusta. Pro Finlandia -mitali on kunniamerkki, jota koskevissa päätöksissä suurmestarin henkilökohtainen kädenjälki näkyy kirjaimellisesti esityslistoissa.
