Suomen valkoisen ruusun kunniamerkit jalokivineen
Kansainvälisen käytännön mukaan kunniamerkkejä voidaan erityisenä kunnianosoituksena antaa jalokivien kera. Suomessa jalokivien kera voidaan antaa Vapaudenristiä sekä Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kunniamerkkejä. Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkkejä ei voida antaa jalokivien kera.
Suomen Valkoisen Ruusun suurristi ketjuineen, miekkoineen ja jalokivineen on annettu ainoastaan Suomen marsalkka Mannerheimille. Suurristi jalokivineen on suotu kolmelle suomalaiselle. Toistaiseksi viimeinen sen saanut on säveltäjä Jean Sibelius.
Sibelius 85-vuotispäivänään 8.12.1950. Suomen Valkoisen Ruusun suurristin rintatähti jalokivineen on kotelossaan pöydällä. Schubertiade Music & Arts
Lisäksi sillä on palkittu kolme ulkomaalaista henkilöä. I luokan komentajamerkin jalokivineen on saanut kaksi suomalaista.
Jalokivien sijoittaminen kunniamerkkeihin
Suomen Valkoisen Ruusun ohjesääntö mahdollistaa ritarikunnan kaikkien luokkien antamisen erityisenä kunnianosoituksena jalokivien kera. Vuonna 1925 tuli ajankohtaiseksi suunnitella Suomen Valkoisen Ruusun tunnukset jalokivin. Kunniamerkit suunnitellut Akseli Gallen-Kallela oli kuitenkin lähtenyt loppuvuodesta 1923 pitkälle Amerikan-matkalle, jolta hän palasi vasta toukokuussa 1926. Tästä syystä ritarikunnan hallitus kääntyi professori Carolus Lindbergin puoleen pyytäen häneltä ehdotusta.
Myös Vapaudenristiä voidaan antaa jalokivin. Vuonna 1918 jalokivineen annetuissa Vapaudenristeissä briljantit oli upotettu hakaristiin. Laadittuaan erilaisia ehdotuksia Lindberg suositteli ensisijaisesti seuraavanlaista ratkaisua: ruusun keskelle asetettaisiin yksi jalokivi. Lisäksi rintatähdessä pienemmät jalokivet kiertäisivät tunnuslausetta kahdessa kehässä. Ristissä ne muodostaisivat kehän ruusun ympäri. Tämä ehdotus valittiin toteutettavaksi.
Jalokivet myös kustannuskysymys
Tillanderilta pyydettiin kustannusarvio ehdotuksen toteuttamiseksi. Rintatähden hinnaksi tuli 15 000 markkaa (vuoden 2019 arvossa laskettuna summa vastaa noin 4 700 €). Suurristin hinnaksi tuli puolestaan 2 700 markkaa (2019 arvossa noin 840 €).
Joissain maissa koko kunniamerkki on peitetty jalokivin. Jos rintatähden kaikkiin 35 säteeseen olisi lisäksi tullut hyviä valkoisia briljantteja ja kärkiin joitain ruusukiviä, sen hinta olisi noussut yli kolme kertaa kalliimmaksi.
Suurristi ketjuineen, miekkojen ja jakokivien kera
Ainoa tämän kunniamerkin saanut henkilö on Suomen marsalkka, vapaaherra G. Mannerheim. Hän oli saanut Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristin ketjuineen 1919, ollessaan valtionhoitaja. Ritarikuntien hallitus ehdotti 1943 suurmestari Risto Rytille, että ylipäällikkö Mannerheimille annettaisiin suurristi miekkojen ja jalokivien kera. Ryti hyväksyi esityksen. Koska ketju ei muuttunut, Mannerheimille annettiin ainoastaan uusi rintatähti sekä uusi risti, kumpikin miekkoineen ja jalokivineen. Suurmestari Ryti ojensi hänelle uudet tunnukset päämajassa Mikkelissä 4. kesäkuuta 1944, ylipäällikkö Mannerheimin 77-vuotispäivänä.
Suurristillä jalokivineen on palkittu kolme suomalaista
Ensimmäinen suomalainen, joka sai suurristin jalokivineen oli ritarikunnan pitkäaikainen kansleri Otto Stenroth. Hän oli toiminut kanslerina ritarikunnan perustamisesta 1919 asti aina vuoteen 1938. Korkea tunnustus ojennettiin hänelle ritarikunnan täyttäessä 20 vuotta 1939.
Presidenttikautensa alussa 1946 suurmestari Paasikivi antoi Suomen Valkoisen Ruusun suurristin jalokivineen ulkoasiainministeri Carl Enckellille. Enckell oli toiminut kolmen hallituksen ulkoasiainministerinä vuosina 1918–1925 ja hänet oli palkittu Suomen Valkoisen Ruusun suurristillä 1921. Hän oli palannut ulkoasiainministeriksi 1944 ja jatkoi tehtävässä aina vuoteen 1950 saakka.
Seuraavan ja toistaiseksi viimeisen kerran suurristi jalokivineen annettiin 1950 säveltäjä Jean Sibeliukselle hänen elämäntyöstään. Sibelius oli saanut Suomen Valkoisen Ruusun suurristin 25 vuotta aikaisemmin. Paasikivi kävi luovuttamassa korkean kunnianosoituksen Sibeliukselle Järvenpään Ainolassa hänen 85-vuotispäivänään 8. joulukuuta 1950. ”Puhelimme kauan aikaa Sibeliuksen kanssa. Intelligentti mies”, kirjoitti presidentti päiväkirjaansa.
Ulkomaiset Suomen Valkoisen Ruusun suurristillä jalokivien kera palkitut
Kuningas Kustaa V:n Suomen-vierailun yhteydessä 1925 Ruotsin lähettiläs Henning Elmquistille annettiin jalokivet hänen 1918 saamaansa Suomen Valkoisen Ruusun suurristiin. Kamariherra Flemming Lerche sai tämän korkean kunnianosoituksen 1941 toimittuaan 20 vuotta Tanskan lähettiläänä Suomessa.
Kroatian valtionpäämies Ante Pavelić sai Suomen Valkoisen Ruusun suurristin jalokivineen arkaluonteisessa poliittisessa tilanteessa 1943. Suomi oli tunnustanut 1941 itsenäiseksi julistautuneen Kroatian. Tasavallan presidentti Rytin ja ylipäällikkö Mannerheimin saatua kroatialaisen suurristin, esiin nousi kysymys Pavelićin palkitsemisesta. Kroatia oli muodollisesti kuningaskunta eikä Pavelićia siksi pidetty valtionpäämiehenä. Sen sijaan, että hänelle olisi annettu valtionpäämiehelle annettava suurristi ketjuineen, hänelle päätettiin antaa suurristi jalokivineen.
Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan komentajamerkki jalokivien kera
Kaksi suomalaista on palkittu 1. luokan komentajamerkillä jalokivin. Vuonna 1936 Suomen Pankin entinen johtaja Clas von Collan sai jalokivet 1. luokan komentajamerkkiinsä. Sama kunnianosoitus suotiin 1939 pääkonsuli Axel Solitanderille. Hän toimi Suomen puunjalostusteollisuuden keskusliiton asiamiehenä 1922–1940 ja sai ministerin arvonimen 1944.
Lisätietoja
Suurmestari
