Kunniamerkkien yli 1000-vuotinen perinne
Ensimmäiset ritarikunnat perustettiin ristiretkien aikaan. Näiden Hengellisten ritarikuntien tunnuksilla ei palkittu, vaan ne olivat merkki kuulumisesta ritarikuntaan. Hengelliset ritarikunnat ovat antaneet nykyisille ansioritarikunnille muun muassa niiden tunnusten muodon, ristin, sekä monia perinteitä. Keskiajalla perustettiin Monarkkisia ritarikuntia, joiden tunnuksilla palkittiin alamaisia. Niistä kehittyivät nykyiset Ansioritarikunnat, jotka ovat valtion keino palkita kansalaisiaan.
Hengelliset ritarikunnat ja niiden perintö
Kristityt tekivät pyhiinvaellusmatkoja Palestiinaan jo 300-luvulta lähtien. Huolimatta siitä, että muslimit olivat vallanneet Pyhän maan, pyhiinvaellukset sujuivat rauhallisissa merkeissä. Käänne tapahtui 1 000-luvun alussa, jolloin pyhiinvaeltajia alettiin surmata. Tästä alkoi ristiretkien nimellä tuntemamme aikakausi. Hengellisiä ritarikuntia perustettiin suojelemaan pyhiinvaeltajia sekä ylläpitämään sairaaloita. Merkkinä kuulumisesta ritarikuntaan ja sitoutumisesta noudattamaan sen sääntöjä ritarit kantoivat viittaansa ommeltuja kangasristejä.
Tunnetuimpiin varhaisiin ritarikuntiin kuuluu Maltan ritarikunta, sekä sen 1538 perustettu protestanttinen haara Johanniittain ritarikunta. Se on ainoa ritarikunta, joka on jatkanut toimintaansa ja säilyttänyt perinteensä katkeamatta tähän päivään asti. Tunnettuja ritarikuntia ovat lisäksi Temppeliherrojen ja Saksalainen ritarikunta.
Hengellisistä ritarikunnista on tämän päivän ansioritarikunnille periytynyt hierarkkinen organisaatio sekä eräiden virkojen (suurmestari) tai kunniamerkkiluokkien (komentaja, ritari) nimityksiä. Hengellisten ja ansioritarikuntien tunnusten idea on kuitenkin täysin erilainen – ensimmäisissä ne olivat merkkejä kuulumisesta ritarikuntaan, jälkimmäisissä kunniamerkit ovat tunnustuksia kantajansa ansioista.
Monarkkiset ritarikunnat ja niiden perintö
Myöhemmin keskiajalla ritarikuntia alkoivat perustaa ja johtaa maalliset hallitsijat. Nämä Monarkkiset ritarikunnat olivat yksiluokkaisia aina 1600-luvulle asti. Tunnukset olivat usein medaljonkeja tai korumaisia riipuksia. 1500-luvulta lähtien tunnuksena yleistyi Maltan ja Johanniittain ritarikunnan valkoinen kahdeksankärkinen maltanristi.
Tunnetuimmat ja yhä tänä päivänä olemassa olevat Monarkkiset ritarikunnat ovat Englannin Sukkanauharitarikunta ja Tanskan Elefanttiritarikunta. Sukkanauharitarikunta, The Order of the Garter perustettiin 1348. Sen nimi ei liene alunperin viitannut pelkästään sukkanauhaan vaan myös miekkavyöhön. Elefanttiritarikunta perustetiin 1450-luvulla. Tieto siitä, miksi juuri elefantti valittiiin ritarikunnan tunnukseksi, ei ole säilynyt.
Nykyisten ansioritarikuntien edeltäjä oli 1693 Ranskan kuningas Ludvig XIV perustama Pyhän Ludvigin sotilasritarikunta. Se oli ensimmäinen ritarikunta, jossa oli useampi luokka. Kahden korkeimman luokan, suurristin ja komentajan lukumäärä oli rajoitettu. Ritarin arvo voitiin kuitenkin myöntää kenelle tahansa ansioituneelle roomalaiskatoliselle upseerille, myös aatelittomalle.
Nykyiset ansioritarikunnat
Monarkkisiin ritarikuntiin lukeutunut Pyhän Ludvigin sotilasritarikunta lakkautettiin 1791 Ranskan vallankumouksen myötä. Palkitsemisen tarve ei kuitenkaan kadonnut ja 1802 Napoleon, joka silloin oli ensimmäinen konsuli, perusti Kunnialegioonan, Légion d’honneur. Ritarikunnan nauhan punainen väri oli perintöä monarkkiselta Pyhän Ludvigin sotilasritarikunnalta. Myös sen kahdeksansakarainen maltanristi oli ollut esikuvana Kunnialegioonan ristille. Kunnialegioonan tunnuksen ei haluttu olevan ristin muotoinen ja siksi siinä on viisi sakaraa.
Ranskan kunnialegioona oli ensimmäinen ansioritarikunta sanan varsinaisessa merkityksessä. Kaikilla tasavallan puolustamiseen osallistuneilla sotilailla ja siviileillä oli mahdollisuus päästä sen jäseneksi arvoasemasta, syntyperästä tai uskonnosta riippumatta. Se on toiminut esikuvana kaikille nykyajan viisiluokkaisille ritarikunnille.
Suomalaisten ritarikuntien juuret
Suomalaiset ritarikunnat juontavat juurensa tasavaltalaiseen Kunnialegioonaan. Samalla ne ovat saaneet vaikutteita lännestä kuninkaallisilta ruotsalaisilta sekä idästä keisarillisilta venäläisiltä ritarikunnilta.
Lisää aiheesta:
Matikkala, Antti. Ritarikuntalaitoksen kehitys keskiajalta Napoleoniin, teoksessa Valtio palkitsee. Helsinki 2007.
Talvio, Tuukka. Tähdistöt ja ritarikunnat. Helsinki 2000.
