Tammikuun 28. päivänä 1919 perustettiin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta. Tämän valtiollisen ansioritarikunnan loi valtionhoitaja G. Mannerheim. Kunniamerkkien suunnittelusta vastasi taiteilija A. Gallen-Kallela. Ritarikunnan eri kunniamerkkiluokilla on sadan vuoden aikana palkittu satojatuhansia suomalaisia.
Ylipäällikkö Mannerheim oli vapaussodan aikana perustanut vapaudenristin ja vapaudenmitalit. Vaikka keskellä sotaa oli monia muitakin kiireellisiä asioita, Mannerheim ymmärsi palkitsemisen merkityksen erityisesti sodan aikana. Kunniamerkit suunnitteli taiteilija Akseli Gallen-Kallela. Hän oli ehdottanut kunniamerkin nimeksi ”Suomen Ruusun Kunniakunta sotilaallisista ansioista”, mutta Mannerheimin päätöksellä kunniamerkin nimeksi tuli Vapaudenristi.
Uutta ansioritarikuntaa tarvitaan
Valtionhoitajaksi valittu Mannerheim otti vastaan korkeimman vallan eduskunnalta jouluaattona 1918. Tehtävänä oli luotsata Suomi tasavallaksi länsivaltojen osoitettua selvästi, etteivät he voineet hyväksyä Suomen kuninkaaksi keisari Wilhelm II:n lankoa. Suhteet ulkovaltoihin oli nyt vahvistettava pysyvälle pohjalle.
Eräs itsenäisen ja riippumattoman valtion tunnusmerkeistä on valtionpäämiehen oikeus valtiolliseen palkitsemiseen. Tähän kunniamerkkidiplomatia sopi erityisen hyvin, mutta palkitsemisjärjestelmää juuri itsenäisyytensä saavuttaneessa maassa ei varsinaisesti ollut, sillä Vapaudenristi ritarikuntana perustettiin vasta toisen maailmansodan aikana. Mannerheimille kunniamerkkijärjestelmä oli tuttu. Vuosina 1900–1916 hän oli saanut kaikkiaan 11 Venäjän ritarikuntien kunniamerkkiä.
Mannerheim oli päättänyt lopettaa Vapaudenristien ja -mitalien antamisen vapaussodan alkamisen ensimmäisestä vuosipäivästä 28. tammikuuta 1919 lukien.
Mannerheimilla oli mielessään kokonaan uusi valtiollinen ansioritarikunta. Valtiovallalla tuli myös vastedes olla mahdollisuus palkita sekä suomalaisia että ulkomaalaisia miehiä ja naisia. Tätä varten Mannerheim pyysi 9. tammikuuta 1919 taiteilija Gallen-Kallelaa saapumaan henkilökohtaiseen neuvotteluun. He tapasivat ainakin 18. tammikuuta. Gallen-Kallela ja Mannerheim olivat ennestään tuttuja, mistä aiheesta voi lukea artikkelista Gallen-Kallela kunniamerkkien suunnittelijana.
Gallen-Kallelan ruusu käyttöön Suomen ensimmäisessä ritarikunnassa
Taiteilija Akseli Gallen-Kallela sai tehtäväkseen suunnitella uuden perustettavan ritarikunnan kunniamerkit. Gallen-Kallela pääsi näin jatkamaan luomistyötään.
Hänen vuotta aiemmin suunnittelemansa Vapaudenristi oli ollut käytännöllisesti katsoen valmis 3. maaliskuuta 1918. Gallen-Kallelan tuolloin päiväämä piirros on otsikoitu ”Ehdotus kunniaristiä varten ’Suomen Ruusun Ritarikunta’ sotilaallisista ansioista”. Mannerheim oli silloin kuitenkin päätynyt Vapaudenristi-nimeen.
Vapaudenristissä Gallen-Kallela oli hakaristin ohella käyttänyt heraldista ruusua. Nyt Gallen-Kallelan ruusuteema tuli kuitenkin käyttöön. Hänen aloitteestaan ritarikunnan nimeksi tuli Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta. Ristin perusmuodoksi tuli valkoinen yrjönristi, joka oli käytössä myös vapaudenristeissä. Ristin sakaroiden väliin Gallen-Kallela sijoitti kultaiset Suomen leijonat. Suomen Valkoisen Ruusun ritarikuntanauhaksi hän valitsi tummansinisen läikehtivän, eli moiree-kankaisen nauhan.
Mannerheim ja Gallen-Kallela eivät olleet tasavertaisia suunnittelukumppaneita: ”Mannerheim itse paitsi päätti keskeisistä suuntaviivoista kuten ristityypistä ja luokituksesta myös puuttui kernaasti – tapansa mukaan – yksityiskohtiin. Gallen-Kallelan tehtävänä oli ideoida, tehdä ehdotuksia Mannerheimille tai antaa hahmo Mannerheimin omille ideoille. Ratkaisuvaltaa hänellä ei ollut.”
Vaikka Mannerheimin vaikutus suomalaisten kunniamerkkien lopulliseen ulkoasuun olikin suuri, ajatus heraldisen ruusun keskeisestä roolista ja ritarikunnan nimeämisestä Suomen Valkoiseksi Ruusuksi oli nimenomaan Gallen-Kallelan omaperäinen ja jo helmikuun alussa 1918 syntynyt ajatus. Heraldisesta ruususta oli tullut myös suomalaisten upseerien tunnus 15. heinäkuuta 1918. Silloin Gallen-Kallelan suunnittelema kullattu ruusu otettiin käyttöön upseerien ja hopeinen ruusu reserviupseerien arvomerkkinä.
Ritarikunnan perustaminen
Uuden ritarikunnan kunniamerkkien suunnittelemisessa ja valmistamisessa aiheutti kiirettä se, että Ruotsin kuningas Kustaa V kutsui tammikuussa 1919 omasta aloitteestaan Mannerheimin vierailulle Tukholmaan. Keisarinajan kasvattina ja Chevalier-kaartissa palvelleena Mannerheim ymmärsi kunniamerkkivaihdon merkityksen vastaitsenäistyneelle Suomelle. Ulottaakseen pohjoismaisen suuntauksen vielä laajemmalle Mannerheim toivoi voivansa vierailla myös Kööpenhaminassa ja Kristianiassa (Oslo) ja saikin kutsut myös sinne. Uuden ritarikunnan korkein luokka, suurristi ketjuineen, tarvittiin siis kolmelle kuninkaalle.
Ensimmäisten kunniamerkkien tuli olla valmiina jo 12.2.1919 Tukholmanvierailua varten. Sen yhteydessä Ruotsin kuningas Kustaa V vastaanotti ensimmäisen Suomen Valkoisen Ruusun suurristin ketjuineen. Suomalaisille kunniamerkkejä annettiin ensimmäisen kerran 16. toukokuuta 1919. Ritarikunnan eri kunniamerkkiluokilla on siitä lähtien palkittu satojatuhansia suomalaisia ja ulkomaalaisia.
Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan perustamiskirja päivättiin annetuksi Helsingissä 28. tammikuuta 1919 ja julkaistiin samana päivänä Suomen Virallisessa Lehdessä.
Uuden ritarikunnan ristin perusmuodoksi tuli sama muoto kuin Vapaudenristeissä, eli yrjönristi. Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ristien sakaroitten ulkonäkö sai niin ikään vaikutteita keisarinaikaisesta Pyhän Yrjön ritarikunnasta, jonka Mannerheim itse oli saanut. Tämän ritarikunnan ristien sakarat on kokonaan valkoemaloitu, ja Suomen Valkoiseen Ruusun ritarikunnan ristien sakaroiden olomuoto saatiin tästä. Gallen-Kallelan Vapaudenristeihin luoma ruusu säilyi uuden ritarikunnan ristien keskikuviona. Ristin sakaroiden väliin Gallen-Kallela sijoitti nousevat Suomen leijonat. Suomen Valkoisen Ruusun tummansininen läikehtivä ritarikuntanauha sai sävynsä Venäjän Valkoisen Kotkan ritarikunnan nauhasta.
Suurristin ketjusta
Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristi voidaan erikoisena kunnianosoituksena antaa ketjuineen. Päasiassa suurristiä ketjuineen on annettu ulkomaisille valtionpäämiehille. Nämä löytyvät Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristin ketjuineen ulkomaalaiset saajat -listasta. Tasavallan presidentti saa suurristin ketjun Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurmestarin ominaisuudessaan virkaanastumisen yhteydessä.
Ohjesäännön mukaan Suomen Valkoisen Ruusun suurristin ketjun muodosti vuosina 1919–1963 ”9 heraldista ruusua, jotka vuoroin ovat kiinnitetyt toisiinsa kultaisella hakaristillä”. Mannerheim, joka antoi ensimmäisen Suomen Valkoisen Ruusun suurristin ketjuineen Ruotsin kuningas Kustaa V:lle 1919, kirjoitti Muistelmissaan: Ritarimerkin ketjun muodosti alkuaan 8 heraldista ruusua, joita piti koossa muinaissuomalainen hakaristi. Ruusut symboloivat Suomen 8 lääniä. Mutta Skandinavian pääkaupunkeihin lähtöni edellä päätin, että ruusujen olikin symboloitava […] 9:ää historiallista maakuntaa […] Liitätin siis ritarimerkin ketjuun 9:nnen ruusun, joka edustaa Ahvenanmaata.
Rintatähdistä
Gallen-Kallela suunnitteli Suomen Valkoisen Ruusun rintatähdestä viisikärkisen. Rintatähden kärkien välisiin kulmiin hän sijoitti kolme suomumaista sädettä. Suurristin rintatähdessä ne ovat kullattuja. Rintatähden keskustassa on vaaleansinisellä pohjalla valkoisesta emalista tehty heraldinen ruusu, joka on suurristin rintatähdessä kohokuviona. Sitä ympäröi kultapäärmeinen musta rengas, jossa on kullatuin kirjaimin ritarikunnan tunnuslause ”Isänmaan hyväksi”. Vapaudenristin rintatähdistä poiketen Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan rintatähdissä musta rengas on himmeäpintaista, mataksi hiottua emalia.
Ritarikunnan perustamisasiakirja
Lisätietoja
Suurmestari