Tasavallan presidentti Risto Ryti (1889–1956) oli jo nuorena osoittautunut talouden ja politiikan lahjakkuudeksi. Hänet valittiin eduskuntaan 1919 vain 30-vuotiaana ja jo kaksi vuotta myöhemmin hänestä tuli valtiovarainministeri.
Kallion luopuessa terveydellisistä syistä tasavallan presidentin tehtävästä joulukuussa 1940 Ryti valittiin presidentiksi hänen kautensa loppuajaksi. Välirauha päättyi ja jatkosota alkoi Neuvostoliiton pommitettua Suomea kesäkuussa 1941. Ryti on ainoa Suomen presidenteistä, joka ei missään vaiheessa toiminut Puolustusvoimain ylipäällikkönä, sillä tätä tehtävää hoiti sotamarsalkka – vuodesta 1942 Suomen marsalkka – G. Mannerheim.
Tasavallan presidentti Ryti valittiin 1943 jatkokaudelle ylivoimaisella äänten enemmistöllä. Neuvostoliiton kesäkuussa 1944 aloittaman suurhyökkäyksen seurauksena Suomen armeija joutui vetäytymään Itä-Karjalasta ja peräytymään Kannakselta. Rauhan edellytyksenä oli hallituksen vaihto ja siteiden katkaiseminen Saksaan. Tasavallan presidentti Risto Rytin allekirjoitettua erokirjeen, hänen Saksan kanssa tekemänsä sopimus katsottiin rauenneeksi. Mannerheim valittiin elokuussa 1944 poikkeuslailla presidentiksi ja rauhanneuvottelut Neuvostoliiton kanssa voitiin aloittaa.
Kun Ryti allekirjoitti erokirjeensä, hän tiesi uhraavansa itsensä isänmaan edestä. Kesällä 1945 hänet tuomittiin sotasyyllisyydestä kymmenen vuoden kuritushuonerangaistukseen. Kansa ei kuitenkaan pitänyt tuomittuja syyllisinä, vaan sijaiskärsijöinä ja sankareina.
Pysyvän Vapaudenristin ritarikunnan perustaminen
Pysyvä Vapaudenristin ritarikunta muodostettiin välirauhan aikana 16. joulukuuta 1940 annetulla asetuksella. Ritarikunnan suurmestariksi määrättiin puolustusvoimain ylipäällikkö siten, että Mannerheim oli elinikäinen suurmestari. Samalla asetuksella perustettiin Mannerheimin aloitteesta sotilasarvosta riippumaton Mannerheim-risti, jota annetaan henkilökohtaisesta urhoollisuudesta. Asetuksessa määrättiin myös, että kaatuneen sotilaan lähimmälle omaiselle annetaan 4. luokan Vapaudenristi mustassa surunauhassa, niin kutsuttu ”sururisti”. Sotien aikana Vapaudenrististä tuli koko kansaa yhdistävä kunniamerkki, jolla palkittiin laajasti niin sota- kuin kotirintamalla toimineita sotilaita ja siviilejä.
Suomen Leijonan ritarikunnan perustaminen
Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnassa oli huomattu, että suurristin arvoa uhkasi laskea sen antaminen suurissa määrin etenkin ulkomaalaisille. Heille ei voitu antaa alemman luokan kunniamerkkiä kuin mitä he olivat kotimaassaan jo saaneet. Kerran suurristillä palkittua ei myöskään voitu enää palkita korkeammalla kunniamerkillä, sillä suurristi ketjuineen oli varattu vain valtionpäämiehille. Suurristi jalokivillä olisi periaatteessa tullut kysymykseen, mutta sen antaminen olisi tullut hyvin kalliiksi. Näin syntyi ajatus uudesta Suomen Leijonan ritarikunnasta, jonka tasavallan presidentti Risto Ryti perusti asetuksella syyskuussa 1942. Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikunnilla on yhteinen suurmestari ja hallitus.
Piirrokset Suomen Leijonan kunniamerkeistä laati kultasepänliike A. Tillanderin taiteellinen johtaja Oscar Pihl. Ristin muoto – valkoinen yrjönristi – on sama kuin muissakin suomalaisissa kunniamerkeissä. Ristin keskelle tuli Suomen vaakunaleijona ja nauhan väriksi valikoitui vaakunakilven punainen. Ritarikunnassa on viisi luokkaa, mutta ei suurristin ketjua. Käytännössä Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien kunniamerkkejä annetaan samanlaisista siviili- tai sotilasansioista, mutta saman luokan kunniamerkeistä Suomen Valkoisen Ruusun kunniamerkki on aina korkeampi. Uuden ritarikunnan myötä annetut kunniamerkit vastaavat paremmin palkittavan asemaa ja ansioita.
Palkitut Suomen kansalaiset
Kokonaisuudessaan suurmestari Rytin antamien kunniamerkkien määrä pysytteli vuosittain noin 600 molemmin puolin. Kunniamerkkien luokat jakaantuivat perinteisesti siten, että alimpia luokkia jaettiin eniten ja ylimpiä vähiten. Ryti antoi suomalaisille yhteensä kuusi Suomen Valkoisen Ruusun suurristiä. Palkittujen joukossa olivat 1942 mm. pääministeri Rangell sekä ulkoasiainministeri Witting. Ensimmäinen Suomen Leijonan suurristi luovutettiin suurmestari Rytille. Ryti antoi Suomen Leijonan suurristejä yhteensä kymmenen. Ensimmäisten suurristin saajien joukossa olivat Suomen Ranskan suurlähettiläs Harri Holma sekä Kuopion läänin pitkäaikainen maaherra Gustaf Ignatius. Käytännöksi vakiintui palkita ritarikuntien kansleri ja varakansleri aina Suomen Leijonan suurristillä.
Äitienpäivänä 1942 ylipäällikkö Mannerheim palkitsi kaikki Suomen äidit Vapaudenristillä. Kunniamerkki ja päiväkäsky sijoitettiin kaikkiin Suomen kirkkoihin. Naisten palkitsemiseen liittyvä käytäntö jatkoi muuttumistaan ja itsenäisyyspäivänä 1942 palkittiin ensimmäiset naiset Suomen Leijonan komentajamerkillä. Palkittujen joukossa oli mm. Suomen Punaisen Ristin naistoimikunnan puheenjohtaja rouva Karin Ramsay.
Ulkomaalaisille annetut
Kunniamerkkidiplomatialla oli tärkeä tehtävä jatkosodan aikana ja erityisesti kunniamerkkejä saivat akselivaltojen puolella olevat maat. Suomen Valkoisen Ruusun suurristin ketjuineen saivat Rytin suurmestarikaudella ainoastaan neljä henkilöä. Saksan toivomuksesta suurristi ketjuineen annettiin 1941 Saksan valtakunnanmarsalkka Hermann Göringille ja 1942 Saksan ulkoasianministeri Joachim v. Ribbentropille. Saksan johtaja Adolf Hitler ei ottanut vastaan mitään ulkomaisia kunniamerkkejä. Lisäksi kunniamerkin saivat vuonna 1942 Romanian kuningas Mihai I ja Japanin keisari Hirohito.
Suomen Leijonan ritarikunnan perustamisen ansiosta tarve antaa Suomen Valkoista Ruusua ulkomaalaisille väheni. Suomen Leijonan ritarimerkkiä annettiin ulkomaalaisille miekkojen kera, minkä myötä Suomen Valkoisen Ruusun miekallisten kunniamerkkien antaminen ulkomaalaisille päättyi. Ulkomaisten lähettiläiden jättäessä Suomen käytännöksi vakiintui palkita heidät Suomen Leijonan suurristillä.
Ritarikuntien hallitus
Ritarikunnan hallituksessa tapahtui Rytin suurmestarikaudella kuolintapausten johdosta muutamia muutoksia. Rahastonhoitaja, kansliapäällikkö Rautavaaran kuoltua 1941 hänen seuraajakseen nimitettiin vapaaherra Wrede. Kansleri Mantere kuoli 1942 ja hänen seuraajakseen tuli ylipormestari Antti Tulenheimo. Varakansleri Cajander kuoli 1943 ja hänen seuraajakseen nimitettiin Kansaneläkelaitoksen pääjohtaja Eero Rydman.
Ritarikunnan hallitus vaihtoi nimensä monikkoon 1942 Suomen Leijonan ritarikunnan perustamisen myötä.
Uudistuksia
Esitys kulttuurialan ansioista annettavasta Suomen Leijonan ritarikunnan Pro Finlandia -mitalista annettiin joulukuussa 1943. Ensimmäiset mitalit annettiin 1944 aikana ruotsalaisille ja tanskalaisille taiteilijoille, jotka olivat keränneet esityksillään varoja suomalaisille sotainvalideille ja veteraaneille. Ensimmäinen suomalainen mitalin saanut oli teatterinjohtaja, näyttelijä Mia Backman 1945.
Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan juhlapäivää oli viettetty vapaussodan voitonparaatin päivänä 16. toukokuuta. Kesällä 1944 suurmestari Ryti päätti ritarikuntien hallituksen esityksestä muuttaa juhlapäivän joulukuun kuudenneksi, joka on myös Suomen Leijonan ritarikunnan juhlapäivä.
