Suomi oli kuulunut Ruotsiin 1100-luvulta vuoteen 1809, jolloin se liitettiin autonomisena suuriruhtinaskuntana Venäjän keisarikuntaan. Suomen itäisimmät alueet oli liitetty Venäjän yhteyteen jo vuosien 1721 ja 1743 rauhoissa. Vuonna 1812 nämäkin alueet liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan.
Jean Eric Rehn: Ruotsin Serafiimiritarikunnan ritari (1748). Yksityisomistuksessa.
Suomen autonomia rajoittui sisäisten asioiden hoitoon, joiden valmistelusta vastasi Suomen senaatti. Venäjän keisarin päätöksellä kokoontuneet valtiopäivät sääti lait. Pietarissa oleva Suomen ministerivaltiosihteeri esitteli asiat suoraan keisarille. Venäläistä hallintoa Suomessa johti kenraalikuvernööri, joka oli myös Suomessa olevien venäläisten sotavoimien komentaja. Suomen omat joukko-osastot olivat hyvin pieniä ja ne lakkautettiin 1900-luvun alussa.
Ruotsin palkitsemisjärjestelmä
Suomen kuuluessa Ruotsiin oli käytössä Ruotsin palkitsemisjärjestelmä. Hallitsija oli ritarikuntien suvereeni ”herra ja mestari”, joka päätti kaikesta valtiollisesta palkitsemisesta. Ansioituneet suomalaiset saivat tavalliseen tapaan niin kunniamerkkejä kuin arvonimiäkin, joista monet liittyivät virkaan tai virka-asemaan. Ruotsin ylimmän ritarikunnan, yksiluokkaisen Serafiimiritarikunnan (1748) ritariksi pääsi vain muutama suomalainen. Sen sijaan sotilaille tarkoitetun Miekkaritarikunnan (1748) sekä siviilien palkitsemiseen perustettujen Pohjantähden ritarikunnan (1748) ja Vaasan ritarikunnan (1772) kunniamerkkejä saivat monet suomalaiset.
Venäjän keisarikunnan palkitsemisjärjestelmä
Venäjän keisarikunnan palkitsemisjärjestelmä oli rikas ja monimuotoinen. Ritarikuntien kunniamerkit ja arvonimet muodostivat sen ytimen. Merkittäviä olivat myös keisarin antamat lahjat, kuten sormukset, nuuskarasiat ja muut arvoesineet ja muistolahjat. Suomen tultua yhdistetyksi Venäjän keisarikuntaan liitettiin suuriruhtinaskunnan virat venäläiseen palkitsemisjärjestelmään. Suomalaisia palveli myös suuriruhtinaskunnan ulkopuolella Venäjällä armeijassa, laivastossa ja siviiliviroissa. Keisari palkitsi heitä heidän venäläisen virka-asemansa mukaisesti. Suomalaisten määrä oli suuri etenkin Venäjän armeijan ja laivaston palveluksessa. Autonomian aikana 1809–1917 noin 500 suomalaista upseeria eteni urallaan kenraali- tai amiraalikuntaan.
Venäjän vallan aikana kunniamerkkien ja arvonimien käyttö Suomessakin oli tavallista, eikä se rajoittunut pelkästään suuriin juhliin. Kunniamerkit ja arvonimet kertoivat julkisesti keisarin osoittamasta suosiosta ja niiden käyttöä edellytettiin virallisissa tilaisuuksissa. Samalla ne osoittivat vastaanottajansa kiitollisuutta ja kunnioitusta hallitsijaa kohtaan. Hallitsijan osoittamat huomionosoitukset, arvonimet, kunniamerkit ja muut palkitsemiset merkittiin viralliseen ansioluetteloon.
Tietojen kerääminen
Ruotsin vallan aikana oli syntynyt tapa koota korkeista virkamiehistä matrikkeleita ja kalentereita, joihin oli merkitty myös kohdehenkilöiden kunniamerkit. Vuodesta 1813 lähtien Ruotsissa ryhdyttiin julkaisemaan vuosittain ilmestynyttä valtiokalenteria. Suomessa tapa julkaista vuosittaista valtiokalenteria alkoi vuonna 1811 aiemman ruotsalaisen perinteen pohjalta. Valtiokalenteri kuvasi kaikkien virastojen ja valtiollisten laitosten organisaatiot ja niiden virkamieskunnan. Alusta alkaen valtiokalenteriin merkittiin kohdehenkilöiden saamat arvonimet ja kunniamerkit. Valtiokalenterien julkaiseminen on jatkunut Suomessa keskeytyksestä vuodesta 1811.
Suhtautuminen Venäjän palkitsemisiin
Suomen itsenäistyttyä nousi kysymys suhtautumisesta Venäjän vallan aikana annettuihin kunniamerkkeihin ja arvonimiin. Niihin kuuluivat myös valtion virkamiehille ja upseereille määrävuosien mukaan annetut nuhteettoman palveluksen kunniamerkit. Venäjän keisarin aikanaan suomalaisille alamaisilleen antamien kunniamerkkien merkitsemisessä päädyttiin sallivaan käytäntöön. Suomen valtiokalenteri vuodeksi 1950 listasi esimerkiksi Vapaudenristin ritarikunnan elinikäisen suurmestarin, Suomen marsalkka Gustaf Mannerheimin kunniamerkkitiedoissa myös hänen saamansa venäläiset kunniamerkit.
Mannerheimin pienoiskunniamerkkikiinnike vuodelta 1940
sisältää keisarillisen Venäjän kunniamerkkejä ja muistomitaleita.
Mannerheim-museo.
Keisarillisen Venäjän kunniamerkit mainittiin Suomen valtiokalenterissa niin kauan kuin niiden saajia sisältyi siihen, viimeisen kerran kalenterissa vuodeksi 1962. Venäjän keisarikunnan palkitsemiskäytäntö vaikutti näin merkittävästi – ja pitkään – suomalaiseen palkitsemisperinteeseen. Venäjän keisariajan kunniamerkeille ei kuitenkaan myönnetty kantolupia suomalaiseen sotilaspukuun eikä niitä muutenkaan juuri käytetty. Venäjän keisariajan rankitaulukkoa käytettiin apuna myös määriteltäessä itsenäisen Suomen virkamiesten sijoittumista eri palkitsemistasoille.
