SVR100
  • Etusivu
  • Suurmestarit
    • Mannerheim C.G.E.M 1919
    • Ståhlberg Kaarlo Juhani
    • Relander Lauri Kristian
    • Svinhufvud Pehr Evind
    • Kallio Kyösti
    • Ryti Risto Heikki
    • Mannerheim C.G.E.M 1944-1946
    • Paasikivi Juho Kusti
    • Kekkonen Urho Kaleva
    • Koivisto Mauno
    • Ahtisaari Martti
    • Halonen Tarja
    • Niinistö Sauli
    • Stubb Alexander
  • SVR:n ritarikunta
    • Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan perustaminen
    • Toiminta perustamisen jälkeen
    • Toiminta toisen maailmansodan aikana
    • Jälleenrakennuksen vuodet
    • Urho Kekkosen pitkä presidenttikausi
    • Suomalainen kunniamerkkiperinne muuttuvassa yhteiskunnassa
  • Kronologia-artikkelit
  • Julkaisut
    • Kunniamerkkiopas kolmas painos
    • A Guide to the Orders
    • Kahden presidenttikauden kunnia
    • Suomen ritarikunnat 100 vuotta
    • Suurlähettiläs Klaus Castrénin kirjoja
  • Haku
  • Menu Menu

Vapaudenristit ja Vapaudenmitalit 1918

Seinävitriini 2

1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
1

Suomen Senaatin päätös Vapaudenmitalien ja Vapaudenristin ritarimerkkien väliaikaisista säädöksistä 4.3.1918.

Kansallisarkisto

2

Ylipäällikön päiväkäskyssä tiedotettiin annetuista Vapaudenristeistä ja Vapaudenmitaleista.

Kansallisarkisto

3

Urho Kekkonen sai 2. luokan Vapaudenmitalin 1918. Perustelun mukaan hän oli osoittanut persoonallista
urheutta kaikissa komppanian taisteluissa. Kunniamerkkivaliokunnan kortistokortti.

Kansallisarkisto

4

2. luokan Vapaudenmitali.

Yksityisomistuksessa

5

1. luokan Vapaudenmitali.

Yksityisomistuksessa

6

4. luokan Vapaudenristi punaisine risteineen.

Kansallismuseo

7

3. luokan Vapaudenristi kansalaisansioista.

Yksityisomistuksessa

8

Kunniakirja 3. luokan Vapaudenrististä miekkoineen.
Annettu jääkärimajuri Erik Heinrichsille.

Kansallisarkisto

9

Eversti Ludvig Schwindtin kunniamerkkikiinnike:
3. luokan Vapaudenristi miekkoineen (1918)
4. luokan Vapaudenristi miekkoineen (1918)
Vapaussodan muistomitali solkien kera
Ranskan Kunnialegioonan upseerimerkki

Yksityisomistuksessa

10

[Akseli] Gallen[-Kallela]: Valtionhoitaja Mannerheimin kamaripalvelija Gustaf Hagenau (1919), jonka kunniamerkkikiinnikkeessä ensimmäisinä ovat 4. luokan Vapaudenristi miekkoineen sekä 1. ja 2. luokan Vapaudenmitalit.

Gallen-Kallelan Museo

11

Lähetystösihteeri Leo Sagerin kunniamerkkikiinnike ja pienoiskunniamerkkiketju, joihin sisältyy 2. luokan Vapaudenristi kansalaisansioista.

Yksityisomistuksessa

12

Saksalaisen upseerin kunniamerkkikiinnike, jossa ensimmäisenä Preussin 2. luokan Rautaristi ja viimeisenä 2. luokan Vapaudenristi miekkoineen.

Yksityisomistuksessa

13

1. luokan Vapaudenristi kansalaisansioista kotelossaan.

Yksityisomistuksessa

14

1. luokan Vapaudenristi miekkoineen ja rintatähtineen. Rintatähdestä tuli 1. luokan Vapaudenristin lisäluokka 28.1.1919.

Kansallismuseo

15

Kunniakirja 1. luokan Vapaudenrististä rintatähden eli ”krashanin” kera. Annettu pääministeri Lauri Ingmanille.

Kansallisarkisto

16

Vapaudenristin suurristi kansalaisansioista. Annettu P. E. Svinhufvudille 30.4.1918.

Sotamuseo

17

Vapaudenristin suurristi miekkoineen ja jalokivineen, joka annettiin Saksan keisari Vilhelm II:lle (valokuva).

Hechingen / Bisingen, Hohenzollernin linna, Hohenzollern-suvun omaisuutta, HKK Preussin prinssi Georg Friedrich, valokuva Michael Lüder ja Arnhard Graf Klenau, Europäische Orden ab 1700.

Erikoisluokkineen vuosina 1918–1919 käytössä oli lopulta 16 erilaista Vapaudenristiä. Näin laaja palkitsemisvalikoima mahdollisti jo varsin kattavasti erityyppisten ja eritasoisten ansioiden palkitsemisen.

Urheudesta ja sotilasjohtaja-ansioista Vapaudenristit annettiin miekkojen kera. Kansalaisansioista annetuissa Vapaudenristeissä seppele muodostuu laakeri- ja tammenlehvistä. Lääkintähenkilökuntaa palkittiin punaisine risteineen annetuilla kunniamerkeillä.

Vitriinin esineet

  1. Suomen Senaatin päätös Vapaudenmitalien ja Vapaudenristin ritarimerkkien väliaikaisista säädöksistä 4.3.1918.
    Kansallisarkisto.
  2. Ylipäällikön päiväkäskyssä tiedotettiin annetuista Vapaudenristeistä ja Vapaudenmitaleista.
    Kansallisarkisto.
  3. Urho Kekkonen sai 2. luokan Vapaudenmitalin 1918. Perustelun mukaan hän oli osoittanut persoonallista urheutta kaikissa komppanian taisteluissa. Kunniamerkkivaliokunnan kortistokortti.
    Kansallisarkisto.
  4. 2. luokan Vapaudenmitali.
    Yksityisomistuksessa.
  5. 1. luokan Vapaudenmitali.
    Yksityisomistuksessa.
  6. 4. luokan Vapaudenristi punaisine risteineen.
    Kansallismuseo.
  7. 3. luokan Vapaudenristi kansalaisansioista.
    Yksityisomistuksessa.
  8. Kunniakirja 3. luokan Vapaudenrististä miekkoineen.Annettu jääkärimajuri Erik Heinrichsille.
    Kansallisarkisto.
  9. Eversti Ludvig Schwindtin kunniamerkkikiinnike:
    3. luokan Vapaudenristi miekkoineen (1918)
    4. luokan Vapaudenristi miekkoineen (1918)
    Vapaussodan muistomitali solkien kera
    Ranskan Kunnialegioonan upseerimerkki
    Yksityisomistuksessa.
  10. [Akseli] Gallen[-Kallela]: Valtionhoitaja Mannerheimin kamaripalvelija Gustaf Hagenau (1919), jonka kunniamerkkikiinnikkeessä ensimmäisinä ovat
    4. luokan Vapaudenristi miekkoineen sekä
    1. ja 2. luokan Vapaudenmitalit.
    Gallen-Kallelan Museo.
  11. Lähetystösihteeri Leo Sagerin kunniamerkkikiinnike ja pienoiskunniamerkkiketju, joihin sisältyy 2. luokan Vapaudenristi kansalaisansioista.

Lisätietoa

  • Suomen ritarikuntien historia, ensimmäiset vuosikymmenet
  • Pehr Evind Svinhufvud Kansallisbiografiassa
  • Gustaf Mannerheim Kansallisbiografiassa
  • 1918 Vapaudenristien ja vapaudenmitalien perustaminen
  • Gallen-Kallela ja hakaristi
  • SVR 100 -NÄYTTELY
    • Alkusanat
    • SUOMEN RITARIKUNNAT
      • Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kunniamerkit – Seinätaulu 1A
      • Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkit – Seinätaulu 1B
      • Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkit – Seinävitriini 1
    • RUOTSIN JA VENÄJÄN AJAN PALKITSEMISPERINNE
      • Ruotsin ja Venäjän ritarikunnat – Vitriini 1
      • J. E. Lindh: Carl Ludvig Engel – Seinätaulu 2
    • OMA PALKITSEMISJÄRJESTELMÄ MUOTOUTUU
      • Akseli Gallen-Kallela, Suomen ensimmäisten kunniamerkkien suunnittelija – Seinätaulu 3
      • Ensimmäisten kunniamerkkien suunnittelu 1918 – Vitriini 2
      • Piirros Vapaudenristeistä ja -mitaleista – Seinätaulu 4
      • Vapaudenristit ja Vapaudenmitalit 1918 – Seinävitriini 2
      • Arkkipiispa Lauri Ingman – Seinätaulu 5
      • Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan perustaminen 1919 – Vitriini 3
      • Luonnos SVR:n suurristin ketjusta – Seinätaulu 6
      • Reaktioita pilapiirroksin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikuntaan – Seinätaulu 7
    • VAKIINTUMISEN VUOSIKYMMENET
      • Eero Järnefelt: Yliopiston kansleri Hugo Suolahti kunniamerkkeineen (1935) – Seinätaulu 8
      • Hugo Backmansson: Jääkärieverstiluunantti Rainer Mandelin kunniamerkkeineen (1925) – Seinätaulu 9
      • Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta – Vitriini 4
      • Ohjeistusta ja palkittuja naisia 1920- ja 1930-luvuilla – Vitriini 5
      • Vapaaherra E. F. Wrede ja vuoden 1936 uudistukset – Vitriini 6
      • Vapaaherra E. F. Wrede kunniamerkkeineen – Seinätaulu 10
    • RITARIKUNTIEN PERUSTAJA SUOMEN MARSALKKA GUSTAF MANNERHEIM
      • Hugo Backmansson: Ratsuväenkenraali Mannerheim (1927) sekä lippuvartio – Syvennys 1
    • KUNNIAMERKKIEN KÄYTTÖ
      • Kunniamerkit naisten puvussa, tummassa puvussa ja smokissa – Syvennys 2
      • Kunniamerkit frakissa, naisten iltapuvuissa ja sotilaspuvussa – Syvennys 3
    • KUNNIAMERKKIEN VALMISTUS
      • Työpöytä kunniamerkkien valmistamiseen – Syvennys 4
      • Kunniamerkkien valmistusta vuonna 1974 – Seinätaulu 11
      • Suomi 100 ja pohjoismaiset valtionpäämiehet puolisoineen – Seinätaulu 12
    • MUOTOKUVIA – ESIMERKKEJÄ KUNNIAMERKKIEN KUVAAMISESTA
      • Ent. valtionhoitaja P. E. Svinhufvud – Seinätaulu 13
      • Kunniatohtori Jean Sibelius – Seinätaulu 14
      • Mannerheim-ristin ritari Onni Määttänen – Seinätaulu 15
      • Lotta Svärd -puheenjohtaja Fanni Luukkonen – Seinätaulu 16
    • ISÄNMAAN PUOLESTA 1939-1945
      • Esimerkkejä Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkeillä 1939–1945 palkituista – Seinävitriini 4
      • Suomen Leijonan ritarikunnan perustaminen 1942 – Seinävitriini 3
      • Varhaisia Pro Finlandia -mitalilla palkittuja – Seinätaulu 17
      • Esimerkki kunniamerkkien esillepanosta: Kenraaliluutnantti Eduard Hanellin kunniamerkit – Seinätaulu 23
      • Mannerheim-risti – Vitriini 8
      • Palkittuja sotilaita jakotilaisuudessa – Seinätaulu 22
      • Mannerheim-ristien luovutustilaisuus – Seinätaulu 19
      • Kolmea sururistiä kantava äiti – Seinätaulu 20
      • Vapaudenristin ritarikunnan muodostaminen 1940 – Vitriini 7
      • Vapaudenristin ansiomitalin jakotilaisuus tehtaantyöläisille – Seinätaulu 18
      • Ylipäällikön päiväkäsky Suomen äideille – Seinätaulu 21
    • LAAJENTUVA JA MONIPUOLISTUVA PALKITSEMINEN
      • Mitaleja isänmaan palveluksessa ansioituneille sekä Helsingin olympialaiset 1952 – Seinävitriini 5
      • Pro Finlandia -mitalilla palkittuja – Seinävitriini 6
      • Pro Finlandia-mitalilla palkittujen teoksia – Seinävitriini 6a
    • ARJEN RITARIT
      • Kari Suomalainen: ”Tähtisade” -pilapiirros (1952) – Seinätaulu 24
      • Jalokivet ja äitien mitalit: Sibelius ja äitienpäivän 75-vuotinen perinne – Vitriini 9
      • K.-A. Fagerholmin nimistyskirja kansleriksi 1980 – Seinätaulu 25
      • Suomen leijona sydämessä ja rinnassa – olympia- ja paralympiavoittajien palkitseminen – Vitriini 10
      • Palkittuja olympia- ja paralympiavoittajia Mäntyniemessä – Seinätaulu 26
    • VALTIOLLINEN PALKITSEMINEN ELÄÄ AJASSAAN
      • Ritarikuntien suurmestari
        Seinätaulu 27
      • Ritarikuntien hallitukset
        Seinätaulu 28
      • Kunniamerkkidiplomatia
        Vitriini 11
      • Kunniamerkin tie saajalleen
        Vitriini 12
      • Kunniamerkkien symbolinen käyttö
        Seinävitriini 7
      • Suomalaisille annetut SVR:n ja SL:n ritarikuntien kunniamerkit 1919-2017
        Seinävitriini 8
      • Kunniamerkkien käyttö
        Seinävitriini 9
      • Suomen ritarikuntien 100-vuotiskronologia
        Seinävitriini 10
      • Vapaudenristin ritarikunta rauhan aikana ja Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ”veteraanimitali”
        Seinävitriini 11
  • MAUNO KOIVISTON KUNNIAMERKIT -NÄYTTELY
    • Suomalaiset ja ulkomaiset kunniamerkit ennen 1982 – vitriini 1
    • Suurmestarin merkkejä 1982 – vitriini 2
    • Ulkomaiset kunniamerkit jälkeen 1982 – vitriini 3
    • Ulkomaiset kunniamerkit – vitriini 4
    • Ulkomaiset kunniamerkit – vitriini 4
    • Ulkomaiset kunniamerkit – vitriini 5
    • Ulkomaiset kunniamerkit – vitriini 6
    • Ulkomaiset kunniamerkit – vitriini 7
    • Kunniamerkit aikaansa kuvaamassa

Ritarikuntien kanslia 

PL 33
00023 VALTIONEUVOSTO

Käyntiosoite:
Meritullinkatu 8 (katutaso)
00170 Helsinki

Hae sivustolta

Yhteystiedot

Puh: (09) 179 425
Sposti: info@ritarikunnat.fi
Www: http://www.ritarikunnat.fi

Ritarikuntien sivut
www.ritarikunnat.fi

Historiasivut
www.svr100.fi

© 2020 Ritarikunnat

Scroll to top
opas
SVR100
V18 Aikakartta V17c Kunniamerkin käyttö V17b "Revontuli" V17a Kunniamerkkien symbolinen käyttö V16 Kunniamerkin tie saajalleen V15 Diplomatia V14 Suomen leijona sydämessä ja rinnassa V13 Jalokivet ja äitien mitalit V12a PF-mitalilla palkittuja V12b Mitaleja isänmaan palveluksessa ansioituneille V12c PF-mitalilla palkittuja V11 Mannerheimristi V1 VR kunniamerkit + V19 VR rauhanaikana V10 VR ritarikunnan muodostaminen V8 Wrede ja 1936 uudistukset V7 Ritarikunta nuoressa tasavallassa V6 Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta V5 SVR perustaminen V4 Vapaudenristi ja Vapaudenmitali V9 SL ritarikunnan perustaminen V2 Ruotsin ja Venäjän ritarikunnat PF Palkittujen teoksia SY1 Ratsuväenkenraali Mannerheim SY2 Asessori maj Erkki Sutela SY3 IV:n juhlapuku m/51, naisten juhlapuku, frakki SY4 Kunniamerkkien valmistus R15 P.E. Svinhufvud R13 HY kansleri Hugo Suolahti R12 Jääkärieverstiluutnantti Rainer Mandelin R11 Fanny Luukkonen R10 J Sibelius yliopiston kunnia-asussa R8 Vapaaherra Wrede S8 Valokuvia ja pilapiiroksia R14 Onni Määttänen R2 Suomen ritarikunnat R1 SVR ja SL kunniamerkit SY11 Ilmasotakoulun lippu SY12 Karjalan prikaatin lippu S4 Akseli Gallen-Kallela S5 Arkkipiispa Lauri Ingman S6 Luonnos SVR SR ketju S12 Merkkien valmistamista R18 Sotateollisuusmitali, jako R17 Mannerheim-ristien jakotilaisuus R16 VR m 2 R19 Päiväkäsky äideille R20 Kolmea sururistiä kantava äiti S27 Suurmestari S.Niinistö S26 Valtiollinen palkitseminen elää ajassaan S23 PF:llä palkittuja S21 Pro Finlandialla palkittuja S20 Hanellin kunniamerkit S16 Isänmaan puolesta 1939–1945 S7 Vakiintumisen vuosikymmenet S9 Ritarikuntien perustaja Suomen marsalkka Mannerheim S10 Kunniamerkkien käyttö S11 Kunniamerkkien valmistus S3 Oma palkitsemisjärjestelmä muotoutuu S2 Ruotsin ja Venäjän ajan palkitsemisperinne R29 Ritarikuntien hallitukset R25 Olympia- ja paraolympia-voittajia R24 Fagerholmin nimityskirja kansleriksi R23 Arjen ritarit R22 K.Suomalainen, Tähtisade R9 Valtionpäämiehet puolisoineen R5 Kuvakollaasi, SVR alkuajoilta R4 Piirros vapaudenristeistä ja -mitaleista R3 Carl Ludvig Engel (J.E.Lindh) V3 Ensimmäisten kunniamerkkien suunnittelu 1918

V18 Aikakartta

Linkki esittelyyn

V17c Kunniamerkin käyttö

Linkki esittelyyn

V17b "Revontuli"

Linkki esittelyyn

V17a Kunniamerkkien symbolinen käyttö

Linkki esittelyyn

V16 Kunniamerkin tie saajalleen

Linkki esittelyyn

V15 Diplomatia

Linkki esittelyyn

V14 Suomen leijona sydämessä ja rinnassa

Linkki esittelyyn

V13 Jalokivet ja äitien mitalit

Linkki esittelyyn

V12a PF-mitalilla palkittuja

Linkki esittelyyn

V12b Mitaleja isänmaan palveluksessa ansioituneille

Linkki esittelyyn

V12c PF-mitalilla palkittuja

Linkki esittelyyn

V11 Mannerheimristi

Linkitys sivulle

V1 VR kunniamerkit + V19 VR rauhanaikana

Käytävä-vitriini     :     Näyttelytila

V10 VR ritarikunnan muodostaminen

Linkki sivuille

V8 Wrede ja 1936 uudistukset

V7 Ritarikunta nuoressa tasavallassa

V6 Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta

V5 SVR perustaminen

V4 Vapaudenristi ja Vapaudenmitali V9 SL ritarikunnan perustaminen

V2 Ruotsin ja Venäjän ritarikunnat

PF Palkittujen teoksia

SY1 Ratsuväenkenraali Mannerheim

SY2 Asessori maj Erkki Sutela

SY3 IV:n juhlapuku m/51, naisten juhlapuku, frakki

SY4 Kunniamerkkien valmistus

R15 P.E. Svinhufvud

R13 HY kansleri Hugo Suolahti

R12 Jääkärieverstiluutnantti Rainer Mandelin

R11 Fanny Luukkonen

R10 J Sibelius yliopiston kunnia-asussa

R8 Vapaaherra Wrede

S8 Valokuvia ja pilapiiroksia

R14 Onni Määttänen

R2 Suomen ritarikunnat

R1 SVR ja SL kunniamerkit

Linkki esittelyyn

SY11 Ilmasotakoulun lippu

SY12 Karjalan prikaatin lippu

S4 Akseli Gallen-Kallela

S5 Arkkipiispa Lauri Ingman

S6 Luonnos SVR SR ketju

S12 Merkkien valmistamista

R18 Sotateollisuusmitali, jako

R17 Mannerheim-ristien jakotilaisuus

R16 VR m 2

R19 Päiväkäsky äideille

R20 Kolmea sururistiä kantava äiti

S27 Suurmestari S.Niinistö

S26 Valtiollinen palkitseminen elää ajassaan

S23 PF:llä palkittuja

S21 Pro Finlandialla palkittuja

S20 Hanellin kunniamerkit

S16 Isänmaan puolesta 1939–1945

S7 Vakiintumisen vuosikymmenet

S9 Ritarikuntien perustaja Suomen marsalkka Mannerheim

S10 Kunniamerkkien käyttö

S11 Kunniamerkkien valmistus

S3 Oma palkitsemisjärjestelmä muotoutuu

S2 Ruotsin ja Venäjän ajan palkitsemisperinne

R29 Ritarikuntien hallitukset

R25 Olympia- ja paraolympia-voittajia

R24 Fagerholmin nimityskirja kansleriksi

R23 Arjen ritarit

R22 K.Suomalainen, Tähtisade

R9 Valtionpäämiehet puolisoineen

R5 Kuvakollaasi, SVR alkuajoilta

R4 Piirros vapaudenristeistä ja -mitaleista

R3 Carl Ludvig Engel (J.E.Lindh)

V3 Ensimmäisten kunniamerkkien suunnittelu 1918

Historia-kartta
Kronografia
1918 Vapaudenristien ja mitalien perustaminen Niinistö 2012- Stubb 2024 - Halonen 2000-2012 Ahtisaari 1994-2000 Koivisto 1982-1994 Kekkonen 1956-1982 Paasikivi 1946-1956 Mannerheim 1944-1946 Ryti 1940-1944 Kallio 1937-1940 Svinhufvud 1931-1937 Relander 1925-1931 Ståhlberg 1919-1925 C.G.E.Mannerheim 1919 2019 SVR:n ritarikunta 100 vuotta 2018 VR:n ritarikunta 100 vuotta 2017 Ohje kunniamerkkiesitysten tekemisestä 2017 SL:n ritarikunta 75 vuotta 2015 Pienoiskunniamerkit 2008 Ulkomaalaisia koskenut kunniamerkin palautus poistettiin 2005 Ohje kunniamerkkiesitysten tekemisestä 1999 laki julkisen arvonannon osoituksista 1997 Ohje kunniamerkkiesitysten tekemisestä 1993 Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ansioristi 1990 Rintatähti tummassa puvussa ja pienoiskunniamerkkien smokissa 1989 Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkkien rauhanaikainen jako jatkui 1988 SVR:n suurristi suurmestarin puolisolle 1982 jakopiikki, vuoden 1981 merkit jaettiin 1982 puolella 1979 Rinnassa kannettavien kunniamerkkien ja yhden kaularistin käyttö tummassa puvussa 1967 SL:n I luokan ritarimerkki solkineen olympiavoittajalle 1963 SVR:n ohjesääntöä muutettiin 1963 Hakarististä havuristiin 1960 VR:n kunniamerkkien rauhanaikainen jako keskeytettiin 1960 SVR:n ja SL:n kunniamerkkien jako siirtyy puolustusvoimain lippujuhlapäivään 4.6. 1958 Kunniamerkkien keskinäinen järjestys vahvistettiin 1952 Helsingin Olympialaiset 1945 Pro Benignitate Humana perustettiin 1945 Määräykset SVR:n ja SL:n kunniamerkkien antamisesta 1943 Pro Finlandia-mitalin perustaminen 1942 Suomen Leijonan ritarikunta perustettiin 1940 Pysyvä Vapaudenristin ritarikunta muodostettiin 1940 määräykset SVR:n kunniamerkkien antamisesta ja säännöt kunniamerkkien käyttämisestä 1939 Vapaudenristien ja Vapaudenmitalien jako alkoi uudelleen. 1936 Rintatähtien asento 1927 Säännöt kunniamerkkien kantamisesta 1920 Jakelua koskevat yleiset säännöt 1920 Hopeinen ansiomerkki vain naisille 1919 SVR perustaminen 1919 Vapaudenristien ja Vapaudenmitalien jako päättyi, 1918 - 19 niitä jaettiin 28 000 kpl

1918 Vapaudenristien ja mitalien perustaminen

Tammikuun lopulla 1918 Suomessa syttyi sota. Palkitsemistarve tuli ajankohtaiseksi. Hallitus tarvitsi kunniamerkkejä sekä taisteluissa kunnostautuneiden upseerien ja sotilaiden palkitsemiseen että tunnustukseksi siviilitehtävissä Suomen puolesta ansioituneille.

Gallen-Kallela toimi ripeästi, ja Mannerheim seurasi ja kommentoi hänen työtään. Sen ansiosta Suomen senaatti saattoi jo 4. maaliskuuta 1918 vahvistaa viisiluokkaisen Vapaudenristin ja kaksi Vapaudenmitalin kunniamerkkiluokkaa.

Lue lisää

Niinistö 2012-

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö (1948–) on Suomen tasavallan 12. presidentti. Hänen ensimmäisellä kaudellaan korostuivat jo hänen virkaanastujaispuheessaan mainitut pyrkimys edistää suomalaisen osaamisen ja työn menestystä maailmalla sekä hänen vetoomuksensa ehkäistä nuorten syrjäytymistä.

Lue lisää

Stubb 2024 -

Halonen 2000-2012

Tarja Halonen (1943– ) oli Suomen ensimmäinen naispresidentti. Suurmestariksi tullessaan Tarja Halonen oli jo palkittu työstään sosiaali- ja terveysministerinä 1990 Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkillä, sekä työstään ulkoasiainministerinä Suomen Leijonan suurristillä 1998.

Lue lisää

Ahtisaari 1994-2000

Martti Ahtisaari (1936– ) oli ensimmäinen suoralla kansanvaalilla valittu presidentti. Hänen kaudellaan Suomi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995. Hänen kaudellaan myös edistettiin Euroopan kollektiivista turvallisuusjärjestelmää ja pohjoismaista yhteistyötä sekä turvallisuuspolitiikkaa.

Lue lisää

Koivisto 1982-1994

Mauno Koivisto (1923–2017) nousi pääministeristä tasavallan presidentiksi Urho Kekkosen jälkeen. Aluksi hän jatkoi Kekkosen politiikkaa. Hänen presidenttikaudelleen osui valtava murros – Neuvostoliitto hajosi 1991, uusi Venäjä syntyi ja Baltian maat itsenäistyivät. Koiviston johdolla toteutettiin irtisanoutuminen YYA-sopimuksesta sekä Pariisin rauhansopimuksen eräistä rajoitteista.

Lue lisää

Kekkonen 1956-1982

Urho Kekkonen (1900–1986) toimi tasavallan presidenttinä kaikkiaan viisi kautta, joiden aikana korostui erityisesti hänen kykynsä toimia sillanrakentajana idän ja lännen välillä. Hänen onnistui säilyttää Suomi länsimaiden joukossa ja samanaikaisesti ylläpitää hyviä suhteita Neuvostoliittoon.

Lue lisää

Paasikivi 1946-1956

Eduskunta valitsi J. K. Paasikiven (1870–1956) maaliskuussa 1946 tasavallan presidentiksi Suomen marsalkka, vapaaherra Mannerheimin kauden loppuun vuoteen 1950. J. K. Paasikivi oli ollut vaikuttamassa eri viroissa Suomen poliittisten ja taloudellisten päätösten tekoon yli puolen vuosisadan ajan. Hän oli myös ollut lähettiläänä Neuvostoliitossa, missä häntä oli opittu arvostamaan.

Lue lisää

Mannerheim 1944-1946

Suomen marsalkka, vapaaherra G. Mannerheim (1867–1951) valittiin poikkeuslailla tasavallan presidentiksi jatkosodan aikana elokuussa 1944, tehtävänään johtaa Suomi rauhaan. Hänestä tuli siten jo toisen kerran Suomen valtionpäämies ja ritarikuntien suurmestari. Lyhyen aikaa valta oli keskitettynä Mannerheimin käsiin hänen ollessaan yhtäaikaa sekä tasavallan presidentti että sodanaikainen ylipäällikkö.

Lue lisää

Ryti 1940-1944

Tasavallan presidentti Risto Ryti (1889–1956) oli jo nuorena osoittautunut talouden ja politiikan lahjakkuudeksi. Hänet valittiin eduskuntaan 1919 vain 30-vuotiaana ja jo kaksi vuotta myöhemmin hänestä tuli valtiovarainministeri. Kallion luopuessa terveydellisistä syistä tasavallan presidentin tehtävästä joulukuussa 1940 Ryti valittiin presidentiksi hänen kautensa loppuajaksi.

Lue lisää

Kallio 1937-1940

Kyösti Kallion (1873–1940) toimintaa leimasi kaikessa maltti ja sovinnollisuus. Jo vuodesta 1918 lähtien Kallio oli kannustanut rakentamaan Suomea, jossa ei olisi punaisia ja valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia. Tasavallan presidenttinä hän pidättäytyi henkilökohtaisesta vallankäytöstä ja omaksui parlamentaarisen roolin.

Lue lisää

Svinhufvud 1931-1937

E. Svinhufvud (1861–1944) oli ollut vahvasti vaikuttamassa maamme kohtaloon Suomen itsenäistymisen aikoihin. Hän toimi puheenjohtajana itsenäisyyssenaatissa, joka julisti Suomen itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917.

Tasavallan presidentti Svinhufvud kutsui 1931 Mannerheimin uudistetun puolustusneuvoston puheenjohtajaksi ja antoi hänelle valtuudet johtaa puolustusvoimien operatiivisia valmisteluja sodan varalta. Svinhufvud vastusti oikeistoradikalismia ja taltutti Mäntsälän kapinan lakiin ja oikeuteen vedoten.

Lue lisää

Relander 1925-1931

Tasavallan ensimmäisen presidentin, K. J. Ståhlbergin oli valinnut eduskunta. Nuori, vain 41-vuotias Lauri Kr. Relander (1883–1942) valittiin tasavallan toiseksi presidentiksi 300 valitsijamiehen äänestyksellä. Hänen presidenttikaudellaan pyrittiin ulkopolitiikassa riippumattomuuteen Neuvostoliitosta. Sisäpoliittisesti kausi oli rikkinäistä aikaa ja sen loppua kohti kommunisminvastainen toiminta maassa voimistui.

Lue lisää

Ståhlberg 1919-1925

Eduskunnassa 25. heinäkuuta 1919 suoritetussa vaalissa valittiiin itsenäisen Suomen ensimmäiseksi tasavallan presidentiksi hallinto-oikeuden presidentti K. J. Ståhlberg (1865–1952). Suomen hallitusmuoto, jonka valtionhoitaja Mannerheim oli vahvistanut 17. heinäkuuta, oli Ståhlbergille tuttu, sillä hän oli ollut valmistelemassa sitä perustuslakikomitean puheenjohtajan ominaisuudessa. Tästä huolimatta nuoren tasavallan ensimmäinen presidentti oli astumassa aivan uudenlaiseen virkaan.

Lue lisää

C.G.E.Mannerheim 1919

Ratsuväen kenraali, vapaaherra G. Mannerheim (1867–1951) toimi Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurmestarina vuonna 1919 kahden kuukauden ajan. Hänen kohdallaan ei kuitenkaan voi rajoittua kuvaamaan ainoastaan tätä hänen valtionhoitajakauteensa ajoittuvaa suurmestarikautta, sillä hänen merkityksensä Suomen kunniamerkkijärjestelmälle myös tämän kauden ulkopuolella oli ratkaiseva.

Lue lisää

2019 SVR:n ritarikunta 100 vuotta

Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta

Lue lisää

2018 VR:n ritarikunta 100 vuotta

Lue lisää

2017 Ohje kunniamerkkiesitysten tekemisestä

Lue lisää

2017 SL:n ritarikunta 75 vuotta

Suomen Leijonan ritarikunta

Lue lisää

2015 Pienoiskunniamerkit

Suomen ritarikuntalaitoksen keskeinen vaikuttaja vapaaherra E. F. Wrede halusi jo 1930-luvun lopulla sallia pienoiskunniamerkkien käytön niin suuressa laajuudessa kuin mahdollista.

Pienoiskunniamerkkien käyttö smokissa sallittiin ritarikuntien suurmestarin 1990 tekemällä päätöksellä.

Lue lisää

2008 Ulkomaalaisia koskenut kunniamerkin palautus poistettiin

2008 Ulkomaalaisia koskenut kunniamerkin palautus poistettiin

Ohjesäännön ja asetuksen muutokset, joilla kumottiin ulkomaalaisille annettuja kunniamerkkejä koskenut palautusvelvollisuus, tulivat voimaan 1. toukokuuta 2008. Ohjesäännön muutokseen tehtiin kirjaus:

”Päätöksen voimaan tullessa palauttamatta olevaa kunniamerkkiä ei tarvitse palauttaa. Aikaisemmin ritarikuntien haltuun jo palautettuja ei palauteta.”

Lue lisää

2005 Ohje kunniamerkkiesitysten tekemisestä

Lue lisää

1999 laki julkisen arvonannon osoituksista

Lue lisää

1997 Ohje kunniamerkkiesitysten tekemisestä

Lue lisää

1993 Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ansioristi

Vuonna 1993 perustettiin Suomen Valkoisen Ruusun ansioristi, joka sijoitettiin kunniamerkkien keskinäisessä järjestyksessä Suomen Leijonan ritarimerkin jälkeen.

Lue lisää

1990 Rintatähti tummassa puvussa ja pienoiskunniamerkkien smokissa

Pienoiskunniamerkit smokissa

Yhden rintatähden käyttö tummassa puvussa ja
pienoiskunniamerkkien käyttö smokissa sallittiin.

Lue lisää

1989 Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkkien rauhanaikainen jako jatkui

1960 VR:n kunniamerkkien rauhanaikainen jako keskeytettiin

Vapaudenristien vuosittainen jako käynnistyi uudelleen tasavallan presidentti Mauno Koiviston päätöksellä vuonna 1989.

Vapaudenristin sururisti on 2000-luvulta lähtien voitu antaa huomionosoituksena kriisinhallintatehtävissä surmansa saaneen
sotilashenkilön lähiomaiselle.

Lue lisää

1988 SVR:n suurristi suurmestarin puolisolle

Presidentti Koivisto antoi vuonna 1988 ritarikuntien hallitukselle valmisteltavaksi periaatepäätöksen, jonka mukaan hallituksen on kulloinkin ennen uuden Tasavallan presidentin toimeen astumista tehtävä esitys SVR:n suurristin antamisesta valitun Tasavallan Presidentin puolisolle.

Ohjesäännön kirjaus on sanatarkasti: ”Ritarikunnan suurmestarilla on aina suurristi ketjun kera ja suurmestarin puolisolla ritarikunnan suurristi.”

Lue lisää

1982 jakopiikki, vuoden 1981 merkit jaettiin 1982 puolella

Koiviston ensimmäisiä päätöksiä vuonna 1982 oli vahvistaa Kekkoselta jäänyt vuoden 1981 itsenäisyyspäiväksi valmisteltu kunniamerkkiesitys. Määrä oli suuri, sillä esitettyjä kunniamerkkejä oli kaikkiaan noin 4 500.

Lue lisää

1979 Rinnassa kannettavien kunniamerkkien ja yhden kaularistin käyttö tummassa puvussa

1979 Rinnassa kannettavien kunniamerkkien ja yhden kaularistin käyttö tummassa puvussa

1979 tehtiin päätös jossa rinnassa kannettavien kunniamerkkien ja yhden kaularistin käyttö tummassa puvussa sallittiin.

Lue lisää

1967 SL:n I luokan ritarimerkki solkineen olympiavoittajalle

1967 SL:n I luokan ritarimerkki solkineen olympiavoittajille

Suomen Leijonan I luokan ritarimerkin solkineen sai kaikkiaan 61 kultamitalistia. Solki muodostui kultaisista olympiarenkaista. Tämä kunniamerkki päätettiin antaa erikoiskunniamerkkinä, jota saivat kantaa myös ne, jotka olivat saaneet I luokan ritarimerkkiä ylemmän kunniamerkin.

Lue lisää

1963 SVR:n ohjesääntöä muutettiin

Lue lisää

1963 Hakarististä havuristiin

Gallen-Kallela piirsi 1919 Suomen Valkoisen Ruusun suurristin ketjun keskeiseksi tunnukseksi hakaristin. Ritarikuntien suurmestari Kekkonen päätti 1963 korvata hakaristit Gustaf von Numersin   sommittelemalla havuristillä.

Lue lisää

1960 VR:n kunniamerkkien rauhanaikainen jako keskeytettiin

1960 VR:n kunniamerkkien rauhanaikainen jako keskeytettiin

Kekkonen päätti toukokuussa 1960 lopettaa Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkkien antamisen perustellen päätöstään sillä, että niiden jako rauhan aikana laski sodan aikana jaettujen Vapaudenristien ja -mitalien nauttimaa erityistä arvostusta.

Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien kunniamerkkien antokäytäntöä kehittämällä paikattiin päätöksen tekemä aukko Puolustusvoimien palveluksessa olevien palkitsemisessa. Vapaudenristin ritarikuntaa ei kuitenkaan lakkautettu, vaan sen hallitus jatkoi hiljaista toimintaa.

Lue lisää

1960 SVR:n ja SL:n kunniamerkkien jako siirtyy puolustusvoimain lippujuhlapäivään 4.6.

1960 SVR:n ja SL:n kunniamerkkien jako siirtyi puolustusvoimain lippujuhlapäivään 4.6.

Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä (4. kesäkuuta) kunniamerkit ja niihin liittyvät kunniakirjat annetaan puolustushallinnon edustajille sekä puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen palveluksessa oleville.

Lue lisää

1958 Kunniamerkkien keskinäinen järjestys vahvistettiin

Suomalaiset viralliset kunniamerkit kannetaan ritarikuntien suurmestarin 10.10.1958 tekemän päätöksen mukaisessa järjestyksessä. Sen jälkeen tulevat sotien muistomitalit ja muistoristit ja muun isänmaallisen toiminnan ansioristit ja -mitalit sekä näiden jälkeen puoliviralliset.

Lue lisää

1952 Helsingin Olympialaiset

Asetus 430 Suomen olympialaisen ansioristin ja -mitalin perustamisesta annettiin 21.7.1951 Helsingin vuoden 1952 olympiakisojen ”hyväksi tehtyjen arvokkaiden palvelusten palkitsemiseksi”.

Luokat: Suomen olympialainen I ja II luokan ansioristi ja ansiomitali.

Lue lisää

1945 Pro Benignitate Humana perustettiin

Pohjoismaisessa palkitsemisessa erityisen aseman sai sodan aikana Suomen hyväksi tehdystä työstä annettava Muistomitali inhimillisestä auliudesta – Pro Benignitate Humana.

Tasavallan presidentti Gustaf Mannerheim allekirjoitti sen antamista koskeneen asetuksen pian sodan päätyttyä, kesäkuun 1. päivänä 1945. Yksiluokkaista mitalia ryhdyttiin jakamaan syksyllä 1946.

Lue lisää

1945 Määräykset SVR:n ja SL:n kunniamerkkien antamisesta

1945 Määräykset SVR:n ja SL:n kunniamerkkien antamisesta

Lue lisää

1943 Pro Finlandia-mitalin perustaminen

Esitys Ruotsin Litteris et Artibus -mitalia vastaavasta kulttuurialan ansioista annettavasta Suomen Leijonan ritarikunnan Pro Finlandia -mitalista tehtiin lokakuun lopussa 1942.

Asetus siitä annettiin 10.12.1943. Ensimmäiset mitalit jaettiin vuoden 1944 aikana ruotsalaisille ja tanskalaisille taiteilijoille, jotka olivat esityksillään keränneet varoja suomalaisille sotainvalideille ja veteraaneille.

Lue lisää

1942 Suomen Leijonan ritarikunta perustettiin

Jatkosodan aikana varautuminen valtiolliseen palkitsemiseen oli aivan eri tasolla kuin talvisodan aikana. Palkitsemismahdollisuudet laajenivat, kun tasavallan presidentti Risto Ryti vahvisti 11.9.1942 asetuksen Leijonan ritarikunnan perustamisesta.

Uudella viisiluokkaisella ritarikunnalla oli yhteinen hallitus Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kanssa. Tavoitteena oli monipuolistaa ja porrastaa palkitsemista.

Lue lisää

1940 Pysyvä Vapaudenristin ritarikunta muodostettiin

1940 Pysyvä VR:n ritarikunta perustettiin

Joulukuun 16. päivänä 1940 annetulla asetuksella perustettiin pysyvä Vapaudenristin ritarikunta. Sen suurmestariksi määrättiin puolustusvoimain ylipäällikkö eli tasavallan presidentti, kuitenkin niin, että sotamarsalkka Mannerheimilla oli oikeus olla elinikäinen suurmestari.

Lue lisää

1940 määräykset SVR:n kunniamerkkien antamisesta ja säännöt kunniamerkkien käyttämisestä

1940 Määräykset SVR:n kunniamerkkien antamisesta ja säännöt kunniamerkkien käyttämisestä

Välirauhan aikana 1940–1941 palkitsemista selkeytettiin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kunniamerkkien käytöstä 1.6.1940 antamalla ohjeistuksella, joka kattoi myös Vapaudenristin kunniamerkit.

Lue lisää

1939 Vapaudenristien ja Vapaudenmitalien jako alkoi uudelleen.

Suomi joutui sotaan Neuvostoliittoa vastaan marraskuun viimeisenä päivänä 1939. Heti talvisodan sytyttyä Suomen asevoimien ylipäälliköksi nimitetty sotamarsalkka Mannerheim teki aloitteen Vapaudenristin ja Vapaudenmitalin ottamisesta uudelleen käyttöön. Tasavallan presidentti Kyösti Kallio antoi toivotun asetuksen 8.12.1939.

Lue lisää

1936 Rintatähtien asento

Gallen- Kallela oli suunnitellut rintatähdet sellaisiksi, että niiden viidestä sakarasta kaksi oli ylöspäin. 1936 tehtyjen uudistusten yhteydessä Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan rintatähtien asento päätettiin kääntää niin, että yksi sakaroista on ylöspäin.

Lue lisää

1927 Säännöt kunniamerkkien kantamisesta

1927 ohjeet kantamisesta

Lue lisää

1920 Jakelua koskevat yleiset säännöt

Lue lisää

1920 Hopeinen ansiomerkki vain naisille

Vuonna 1920 päätettiin, että ansioituneille
naisille varataan yksinoikeudella ritarikunnan
hopeinen ansiomerkki.

Lue lisää

1919 SVR perustaminen

Vapaudenristien ja -mitalien jakamisen lopettamisen jälkeen perusti Mannerheim samalla päivämäärällä uuden ritarikunnan ”ettei kuitenkaan valtiovallalta riistettäisi mahdollisuutta vast’edeskään palkita koti- ja ulkomaan miehiä ja naisia”.

Uuden ritarikunnan nimeksi tuli Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta. Näin Gallen-Kallelan jo helmikuun alussa 1918 esittämä ajatus toteutui vuotta myöhemmin.

Lue lisää

1919 Vapaudenristien ja Vapaudenmitalien jako päättyi, 1918 - 19 niitä jaettiin 28 000 kpl

Vapaudenristit ja Vapaudenmitalit oli perustettu sota-ajan palkitsemiseen. Sen vuoksi valtionhoitajana toiminut Mannerheim päätti lopettaa niiden jakamisen vapaussodan alkamisen ensimmäisenä vuosipäivänä 28. tammikuuta 1919.

Lue lisää

Opas-sivu
SVR100
V18 Aikakartta V17c Kunniamerkin käyttö V17b "Revontuli" V17a Kunniamerkkien symbolinen käyttö V16 Kunniamerkin tie saajalleen V15 Diplomatia V14 Suomen leijona sydämessä ja rinnassa V13 Jalokivet ja äitien mitalit V12a PF-mitalilla palkittuja V12b Mitaleja isänmaan palveluksessa ansioituneille V12c PF-mitalilla palkittuja V11 Mannerheimristi V1 VR kunniamerkit + V19 VR rauhanaikana V10 VR ritarikunnan muodostaminen V8 Wrede ja 1936 uudistukset V7 Ritarikunta nuoressa tasavallassa V6 Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta V5 SVR perustaminen V4 Vapaudenristi ja Vapaudenmitali V9 SL ritarikunnan perustaminen V2 Ruotsin ja Venäjän ritarikunnat PF Palkittujen teoksia SY1 Ratsuväenkenraali Mannerheim SY2 Asessori maj Erkki Sutela SY3 IV:n juhlapuku m/51, naisten juhlapuku, frakki SY4 Kunniamerkkien valmistus R15 P.E. Svinhufvud R13 HY kansleri Hugo Suolahti R12 Jääkärieverstiluutnantti Rainer Mandelin R11 Fanny Luukkonen R10 J Sibelius yliopiston kunnia-asussa R8 Vapaaherra Wrede S8 Valokuvia ja pilapiiroksia R14 Onni Määttänen R2 Suomen ritarikunnat R1 SVR ja SL kunniamerkit SY11 Ilmasotakoulun lippu SY12 Karjalan prikaatin lippu S4 Akseli Gallen-Kallela S5 Arkkipiispa Lauri Ingman S6 Luonnos SVR SR ketju S12 Merkkien valmistamista R18 Sotateollisuusmitali, jako R17 Mannerheim-ristien jakotilaisuus R16 VR m 2 R19 Päiväkäsky äideille R20 Kolmea sururistiä kantava äiti S27 Suurmestari S.Niinistö S26 Valtiollinen palkitseminen elää ajassaan S23 PF:llä palkittuja S21 Pro Finlandialla palkittuja S20 Hanellin kunniamerkit S16 Isänmaan puolesta 1939–1945 S7 Vakiintumisen vuosikymmenet S9 Ritarikuntien perustaja Suomen marsalkka Mannerheim S10 Kunniamerkkien käyttö S11 Kunniamerkkien valmistus S3 Oma palkitsemisjärjestelmä muotoutuu S2 Ruotsin ja Venäjän ajan palkitsemisperinne R29 Ritarikuntien hallitukset R25 Olympia- ja paraolympia-voittajia R24 Fagerholmin nimityskirja kansleriksi R23 Arjen ritarit R22 K.Suomalainen, Tähtisade R9 Valtionpäämiehet puolisoineen R5 Kuvakollaasi, SVR alkuajoilta R4 Piirros vapaudenristeistä ja -mitaleista R3 Carl Ludvig Engel (J.E.Lindh) V3 Ensimmäisten kunniamerkkien suunnittelu 1918

V18 Aikakartta

Linkki esittelyyn

V17c Kunniamerkin käyttö

Linkki esittelyyn

V17b "Revontuli"

Linkki esittelyyn

V17a Kunniamerkkien symbolinen käyttö

Linkki esittelyyn

V16 Kunniamerkin tie saajalleen

Linkki esittelyyn

V15 Diplomatia

Linkki esittelyyn

V14 Suomen leijona sydämessä ja rinnassa

Linkki esittelyyn

V13 Jalokivet ja äitien mitalit

Linkki esittelyyn

V12a PF-mitalilla palkittuja

Linkki esittelyyn

V12b Mitaleja isänmaan palveluksessa ansioituneille

Linkki esittelyyn

V12c PF-mitalilla palkittuja

Linkki esittelyyn

V11 Mannerheimristi

Linkitys sivulle

V1 VR kunniamerkit + V19 VR rauhanaikana

Käytävä-vitriini     :     Näyttelytila

V10 VR ritarikunnan muodostaminen

Linkki sivuille

V8 Wrede ja 1936 uudistukset

V7 Ritarikunta nuoressa tasavallassa

V6 Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta

V5 SVR perustaminen

V4 Vapaudenristi ja Vapaudenmitali V9 SL ritarikunnan perustaminen

V2 Ruotsin ja Venäjän ritarikunnat

PF Palkittujen teoksia

SY1 Ratsuväenkenraali Mannerheim

SY2 Asessori maj Erkki Sutela

SY3 IV:n juhlapuku m/51, naisten juhlapuku, frakki

SY4 Kunniamerkkien valmistus

R15 P.E. Svinhufvud

R13 HY kansleri Hugo Suolahti

R12 Jääkärieverstiluutnantti Rainer Mandelin

R11 Fanny Luukkonen

R10 J Sibelius yliopiston kunnia-asussa

R8 Vapaaherra Wrede

S8 Valokuvia ja pilapiiroksia

R14 Onni Määttänen

R2 Suomen ritarikunnat

R1 SVR ja SL kunniamerkit

Linkki esittelyyn

SY11 Ilmasotakoulun lippu

SY12 Karjalan prikaatin lippu

S4 Akseli Gallen-Kallela

S5 Arkkipiispa Lauri Ingman

S6 Luonnos SVR SR ketju

S12 Merkkien valmistamista

R18 Sotateollisuusmitali, jako

R17 Mannerheim-ristien jakotilaisuus

R16 VR m 2

R19 Päiväkäsky äideille

R20 Kolmea sururistiä kantava äiti

S27 Suurmestari S.Niinistö

S26 Valtiollinen palkitseminen elää ajassaan

S23 PF:llä palkittuja

S21 Pro Finlandialla palkittuja

S20 Hanellin kunniamerkit

S16 Isänmaan puolesta 1939–1945

S7 Vakiintumisen vuosikymmenet

S9 Ritarikuntien perustaja Suomen marsalkka Mannerheim

S10 Kunniamerkkien käyttö

S11 Kunniamerkkien valmistus

S3 Oma palkitsemisjärjestelmä muotoutuu

S2 Ruotsin ja Venäjän ajan palkitsemisperinne

R29 Ritarikuntien hallitukset

R25 Olympia- ja paraolympia-voittajia

R24 Fagerholmin nimityskirja kansleriksi

R23 Arjen ritarit

R22 K.Suomalainen, Tähtisade

R9 Valtionpäämiehet puolisoineen

R5 Kuvakollaasi, SVR alkuajoilta

R4 Piirros vapaudenristeistä ja -mitaleista

R3 Carl Ludvig Engel (J.E.Lindh)

V3 Ensimmäisten kunniamerkkien suunnittelu 1918

Suurlähettiläs Klaus Castrén 1923–2011

Kunniamerkkialan pitkäaikainen vaikuttaja, suurlähettiläs KlausCastrén kuoli 17. tammikuuta 2011.

Huhtikuun 13. päivänä 1923 syntynyt Castrén ilmoitti syntymäpaikakseen Suomenlinnan, joka oli hänen vanhempiensa tuolloinen vakituinen kotipaikka. Hänen mieluisin leikkipaikkansa oli Ehrensvärdin hautamuistomerkissä kuvattujen Serafiimiritarikunnan ketjujen päällä: ”Mitä sopivin leikkipaikka tulevalle kunniamerkkiasioita hoitavalle protokollapäällikölle!”, kuten hän itse totesi.

Eräät Suomen ritarikuntalaitoksen keskeiset toimijat kuuluivat Castrénin perhe- ja ystäväpiiriin. Castrénin kummisetä, jääkärikenraaliluutnantti Lauri Malmberg (Suomen Valkoisen Ruusun – ja vuodesta 1942 myös Suomen Leijonan – ritarikunnan hallituksen jäsen 1925–45) ja ritarikuntien pitkäaikainen sihteeri, kenraalimajuri Ragnar Grönvall olivat hänen isänsä palvelustovereita Kenttätykistörykmentti 1:ssä.

Malmberg ”ei ristiäislahjaksi antamaansa hopeapikaria lukuun ottamatta [… ] koskaan millään tavoin muistanut” kummipoikaansa ennen kuin järjesti kotijoukkojen komentajana 1941 tämän siirron Jalkaväen Koulutuskeskus 1:stä Ratsuväen Koulutuskeskukseen.

Nuoruudessaan Castrén asui Bulevardilla talossa, jossa asui myös vapaaherra E. F. Wrede, hänen tulevan vaimonsa eno, mutta Wredeä hän ei kuitenkaan lähemmin tuntenut. Ansioistaan Mannerheimin yksityissihteerinä ainoan 2. luokan Vapaudenristin miekkojen ja punaisen ristin kera saanut kanslianeuvos Erik Mandelin oli Castrénin vaimon isä, Mannerheim yksi hänen vaimonsa kahdestakymmenestä kummista.

Virkatehtävissään Castrén tuli tekemisiin kunniamerkkiasioiden kanssa jo palvellessaan Kölnin kaupallisessa edustustossa va. avustajana. Everstiluutnantti Joseph Veltjensin pojan tiedusteltua 1954 voisiko hän hankkia Suomen Valkoisen Ruusun I luokan komentajamerkin miekkoineen isänsä sodan aikana kadonneen kunniamerkin tilalle, Castrén vastasi tämän olevan mahdollista. Asia kuitenkin raukesi sillä kertaa Veltjensin pojan pidettyä lunastushintaa liian korkeana.3 Ulkoasiainministeriön protokollaosastolla Castrén palveli ensimmäisen kerran 1968–70, ja kuten professori Timo Soikkanen on todennut, ”Kunniamerkkiasioissa valtikka alkoi 1960-luvun lopulla siirtyä va. ulkovaltojen lähettiläiden esittelijälle Klaus Castrénille. Hänestä tuli 1970-luvun auktoriteetti, joka myös kirjoitti aiheesta.”

Protokollaosaston osastopäällikkönä Castrén toimi 1972–76. Muisto siitä, miten hän itse Washington D.C:ssä palvellessaan oli saanut Suomen Leijonan I luokan ritarimerkin kuriiripostia jakavan kanslia-apulaisen hänen työpöydälleen heittämässä pienessä paketissa, sai Castrénin protokollapäällikkönä laatimaan ulkoasiainministeriön edustustoille 1973 lähettämät ”ohjeet suomalaisten kunniamerkkien luovuttamisesta arvokkaalla tavalla”.

Vuonna 1975 ulkoasiainministeriö julkaisi Castrénin toimittaman ranskankielisen teoksen suomalaisista ritarikunnista, Les Ordres nationaux de la Finlande. Castrénin puoleen käännyttiin kunniamerkkiasioissa toki myöhemminkin ja ritarikuntien varakanslerina 1983–90 toiminut suurlähettiläs Jorma Vanamo konsultoi häntä kun kunniamerkkien käyttösääntöjä muutettiin. Kaikki uudistukset eivät tosin miellyttäneet Castrénia, jonka mielestä oli ”tyylikkäämpää olla kantamatta kaularistejä kravattien kanssa oli sitten kyseessä siviilipuku tai m/58”.

Jopa eräille ritarikuntien hallituksen jäsenille ja entisille protokollapäälliköille näyttää edelleen olevan epäselvää, että nykyisten sääntöjen mukaan ”I luokan komentajamerkin rintatähteä tummassa puvussa kannettaessa mitään kaularistiä ei saa samanaikaisesti kantaa; sama koskee suurristin kantajia”.

Castrén totesi, että ”Siinä (sekasotkussa!) sitä siis ollaan kun myös kaularisti ja rintatähti hyväksyttiin käytettäväksi tummassa puvussa. Olisi pitänyt pitäytyä pelkässä frakissa! Tätä ehdotin suurlähettiläs Vanamolle hänen aikoinaan kysyessään mielipidettäni ja ollessaan ymmärtääkseni painostuksen kohteena.”

Diplomaattimuistelmiaan Castrén ei kirjoittanut, mutta nimimerkillä Observateur hän julkaisi ”kunniamerkkimuistelmansa”, Kunniamerkkien kertomaa, jonka motto oli: ”Muoto on sisältöä.” Miniatyyrien käytön suhteen Castrén oli ”vanhojen sivistysmaiden kannalla: niissähän juhlapuvun (frakin) kanssa kannetaan pääsääntöisesti pienoiskunniamerkkejä eikä suuria kunniamerkkejä, joiden katsotaan kuuluvan vain univormupukuiselle palveluskunnalle ja sotilaille.”

Castrénin kirjoittaman muistion pohjalta ja ritarikuntien hallituksen esityksestä suurmestari Kekkonen muutti 1970 sääntöjä kunniamerkkien käyttämisestä niin, että pienoiskunniamerkkejä voidaan kantaa frakissa myös ”niissä tilaisuuksissa, joissa tasavallan presidentti itse käyttää ketjua”. Kutsukortteihin joskus tehtyjä merkintöjä ”Pienoiskunniamerkit” ja ”Isot kunniamerkit” Castrén piti asiattomina. ”Pelkkä merkintä ’Kunniamerkit’ on oikein.” Hän soi sitä haluaville oikeuden ”käyttää frakin kanssa isoja kunniamerkkejä jos heitä kerran tämä entisten sosialististen maiden tapa jostain syystä viehättää. […] Mutta siitä tavasta, millä kunniamerkkejä kannetaan, käy ilmi kunkin maan ja kunkin yksilön tapakulttuurin taso. Epäilemättä olisi ikävä, jos tämän perusteella meidät suomalaiset enemmän tai vähemmän rinnastettaisiin noihin entisiin sosialistisiin maihin.”

Kunniamerkkiensä käytössä Castrén oli pikkutarkka. Tillanderin valmistaman Suomen Leijonan ritarikunnan pienoiskunniamerkin mittasuhteet Castrén totesi vääriksi – ”pyöreä leijonakuvio ristin keskellä liian suurikokoinen” – ja joutui siksi ”hankkimaan uuden moitteettoman miniatyyrin” tanskalaisesta M. W. Mørch & Sønsin kunniamerkkiliikkeestä.11 Suurristejään Castrén kantoi länsieurooppalaiseen tapaan, joka oli itsestäänselvyys Mannerheimille ja G. A. Gripenbergille, mutta ei kovin monille muille suomalaisille: katkaistu olkanauha oli kiinnitetty frakkiliiveihin, joissa oli ”knepparit lyhennettyjä suurristin nauhoja varten niin liivin päällä kuin sen allakin kantamista varten.”

Tällaiset frakkiliivinsä Castrén teetti lontoolaisessa Hawes & Curtis -vaatturiliikkeessä, jonka asiakkaaksi ei aikanaan päässyt ”kuin jonkin aiemman asiakkaan suosituksesta”; Castrénia suositteli vapaaherra Goddert (Goddy) Wrede, E. F. Wreden nuorempi veli.

Pedanttisuus kunniamerkkien käytössä ei kuitenkaan tarkoittanut sääntöjen tarkkaa noudattamista. Valtion virka-ansiomerkkiä Castrén kantoi ”vastoin voimassaolevia määräyksiä autonomian ajan perinteiden mukaisesti” kotimaisen rintatähtensä ”alapuolella tai – tilanpuutteesta johtuen – ”useampia rintatähtiä kannettaessa sen vieressä oikealla puolella. ”Edesvastuuseen tästä kansalaistottelemattomuudesta” hän ei joutunut.

Castrénin ensimmäinen kunniamerkkialan kirjoitus ”Kunniamerkkien merkitsemisestä biograafisiin julkaisuihin”, joka ei myöhemmin tyydyttänyt häntä ”monessa kohdin lainkaan”, ilmestyi Genos-lehdessä 1963. Viimeisiksi jäivät samassa lehdessä 2001 ilmestyneet lisätiedot Yrjönristin ja Yrjönsapelin suomalaisista saajista sekä Kaliberi-lehdessä (3/2001) julkaistu ”Harvinainen valokuva”, joka esittää Mannerheimia viimeistä kertaa ennen kuolemaansa frakissa kunniamerkein kantaen kaulassaan 1. luokan Mannerheim-ristiä sekä Suomen Valkoisen Ruusun suurristiin ketjuineen, miekkoineen ja jalokivineen kuuluvaa ristiä kaulanauhassa