Helsinki oli saanut vuoden 1940 kesäolympialaiset. Talvisodasta johtuen niitä ei silloin pidetty, vaan ne siirtyivät vuoteen 1952. Kultaseppä Oskar Pihl suunnitteli Suomen olympialaisen ansioristit ja ansiomitalin. Niitä annettiin ainoastaan vuonna 1952 Helsingissä järjestettyjen kesäolympialaisten yhteydessä.
Helsingin olympiakisojen juliste 1952
Helsingin olympialaisten 1952 kronologia
Kunniamerkin perustaminen
Ritarikuntien hallitus päätti perustaa erityisen kunniamerkin, jolla voitaisiin palkita kesäolympialaisiin liittyvistä ansioista. Suomi halusi olympialaisten isäntämaana osoittaa kiitollisuutta vieraita sekä ansioituneita toimihenkilöitä kohtaan. Toisaalta ei haluttu myöskään jakaa suuria määriä Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan kunniamerkkejä. Perustettu kunniamerkki oli ainutkertainen, sillä sitä jaettiin ainoastaan Helsingin olympialaisten 1952 yhteydessä.
Kunniamerkin suunnittelu ja Suomen olympialaisiin viittaava symboliikka
Uuden kunniamerkin nimeksi tuli Suomen olympialainen ansioristi ja ansiomitali. Kunniamerkin suunnittelu uskottiin kultaseppä Oskar Pihlille, joka oli suunnitellut myös 1942 Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkit. Suomen olympialainen ansioristien ja -mitalien esikuva oli 1936 perustettu Saksan Olympiakunniamerkki ja -muistomitali, joka oli tuttu suomalaisille Berliinin olympialaisissa käyneille urheilujohtajille. Ansioristi on kaksiluokkainen: I luokkaa kannettiin kaulassa ja II luokkaa rinnassa. Ansiomitali on puolestaan hopeinen mitali, johon on kuvattuna ansioristi.
Yllä Suomen olympialaisen I ja II luokan ansioristit sekä ansiomitali. Olympialaisia edustavat olympiarenkaitten lisäksi ristin ylimmästä sakarasta kohoava olympiatuli. Havunoksat ja leijona viittaavat Suomeen.
Olympialaisten kansainvälisen luonteen vuoksi niihin liittyvissä tunnuksissa haluttiin välttää kristillisiä yhteyksiä. Tästä syystä ansioristi ei varsinaisesti ole risti, vaan viisisakarainen tähti. Heraldiikassa sitä tosin kutsutaan ”viisisakaraiseksi ristiksi”. Ansioristin keskellä ovat olympiarenkaat. Ristin ylimmästä sakarasta kohoaa olympiatuli. Suomeen viittaavia tunnuksia ovat puolestaan leijona sekä ristin sakaroiden välissä olevat havunoksat. Merkin kääntöpuolella on vuosiluku 1952. Nauha on sininen valkoisin reunajuovin, keskellä nauhaa kulkee lisäksi kolme valkoista juovaa.
Palkitut ulkomaalaiset
Määräyksissä todettiin, että esityksen kunniamerkin antamisesta tekee olympialaisten järjestelytoimikunta. Myös ritarikuntien hallitus oli oikeutettu tekemään aloitteita kunniamerkin antamisesta. Ritarikuntien hallitus käsitteli kaikki kunniamerkin antamista koskevat asiat.
Olympialaisia seuraamaan saapui paljon kuninkaallisia. Ruotsista saapui prinssi Bertil, Norjasta kruununprinssi Olav, Tanskasta prinssi Axel, Iso-Britanniasta prinssi Philip, Luxemburgista prinssi Jean, Monacosta prinssi Pierre ja Liechtensteinista ruhtinas Franz Josef II. He saivat 1. luokan ansioristin, jolla palkittiin myös kansainvälisen olympiakomitean jäsenet.
Lähde: Kolkka, S.: XV olympialaiset Helsingissä 1952 (Porvoo 1955)
Olympialaisen ansioristien ja ansiomitalin kautta suomalaiset kunniamerkit saivat maantieteelliseltä levinneisyydeltään uusia ulottuvuuksia aina Jamaikalta, Bahamalta ja Bermudasta Nigeriaan, Libanoniin, Pakistaniin, Intiaan, Nepaliin, Ceyloniin, Singaporeen, Indonesiaan ja Filippiineille saakka.
Palkitut suomalaiset
Suomalaiset olympialaisten järjestelyihin osallistuneet palkittiin kisojen jälkeen ja täydennysjakoja suoritettiin useita. Olympiafilmin mahdollistajana ja luojana 1. luokan ansioristin saivat kauppaneuvos Risto Orko ja johtaja Toivo Särkkä. Soihtuviestiin osallistuneina Suomen tunnetuimpina olympiavoittajina saman kunniamerkin saivat Hannes Kolehmainen ja Paavo Nurmi. Liittojen puheenjohtajina 1. luokan ansioristillä palkittiin muiden muassa Ampumaliiton kenraaliluutnantti Hugo Österman, Purjehtijaliiton J. O. Söderhjelm ja Työväen Urheiluliiton Väinö Leskinen. Lokakuussa 1952 olympialaisten edustajat apulaiskaupunginjohtaja Erik von Frenckell, kenraalimajuri A. E. Martola ja eversti V. A. M. Karikoski pyysivät Paasikiveä ottamaan vastaan Olympialaisen ansioristin. ”Lupasin”, merkitsi presidentti päiväkirjaansa.
Suomen olympialaisen 2. luokan ansioristillä palkittiin muun muassa olympiafanfaarin säveltäjä Aarre Merikanto, järjestelytoimikunnan taideasiantuntija ja kunniamerkin kunniakirjojen suunnittelija August Tuhka, Suomen ratsastusjoukkueen johtaja eversti Adolf Ehrnrooth, suomenkielinen pääkuuluttaja Pekka Tiilikainen ja Hong Kongin joukkueen olympia-avustaja maisteri Bror Wahlroos. Ansiomitalilla palkittiin ajanottajia, kierroslaskijoita, lähettäjiä, maalituomareita, valmentajia, tulostaulun hoitajia ja sihteereitä. Olympiapataljoonan sotilaista mitalin sai muiden muassa luutnantti Jaakko Valtanen, joka vastasi kutsuvieraiden pysäköintialueesta.
Lisätietoja
Suurmestari
