Suomen ritarikuntien kunniamerkkien arvostus perustuu osaltaan niiden korkeaan kultasepäntaitoon ja laadukkaisiin materiaaleihin. Kunniamerkit valmistetaan edelleen pääosin käsityönä, vaikka sadan vuoden aikana eräät valmistustekniikat ovat nykyaikaistuneet. Monien muiden maiden kunniamerkeistä poiketen Suomen ritarikuntien rintatähdetkin ovat yhä hopeasta valmistettuja.
Kunniamerkkien valmistus Tillanderilta Kultakeskukselle
Kunniamerkkien valmistuksen Suomessa aloitti vuonna 1919 kultasepänliike Lindman & Tillander. Sen nimi muuttui muotoon A. Tillander vuonna 1921. Tillanderien perheyritys oli pitkään Suomen ritarikuntien kunniamerkkien pääasiallinen toimittaja. Kunniamerkkien valmistusta varten Tillanderit perustivat 1941 yhtiön Oy Kunniamerkkitehdas – Ab Ordensfabriken, jonka nimi muutettiin 1946 muotoon Koruteollisuus Tillander Oy – Bijouteri Tillander Ab. Mitaleilla ja sotavuosien Vapaudenristeillä oli muitakin valmistajia. Jatkosodan aikana Kultakeskus Oy valmisti erän Vapaudenmitaleja ja sodan jälkeen Muistomitaleja inhimillisestä auliudesta.
Tillanderien yhtiöt saivat fuusion yhteydessä 1973 nimen Oy Tillander Ab. Rahapaja osti Oy Tillander Ab:n kunniamerkkituotannon vuonna 1993. Rahapajalta kunniamerkkituotanto siirtyi Kultakeskukselle vuonna 2011. Ruotsalainen Sporrong, joka oli valmistanut Vapaudenmitalit vuonna 1918, toimitti Suomen Leijonan ritarikunnan rinnassa kannettavia ristejä vuosina 2006–2016. Tämän jälkeen Kultakeskus Oy on ollut Suomen ritarikuntien kunniamerkkien ainoa valmistaja. Kultakeskus osti Sporrongin vuonna 2018.
Valmistamisprosessia nykyaikaistettu aikojen saatossa
Ensimmäiset Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ristit valmistettiin siten, että sekä ristin etuosa, takaosa että sakaroiden välissä olevat leijonat valmistettiin erikseen. Leijonat kiinnitettiin ristiin niiden tyvessä olevilla piikeillä. Kun ristin etu- ja takaosa puristettiin yhteen, piikit jäivät piiloon osien väliin. Uusilla 1920-luvulla käyttöön otetuilla stansseilla kaikki ristin osat saatiin puristettua yhtenä kappaleena.
Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan suurristien rintatähtien rakenne on ajan saatossa pelkistynyt. Aiemmin rintatähden sakaroiden välissä olevat kullatut suomumaiset kappaleet kiinnitettiin rintatähden runkoon niittaamalla. Työkalujen uusimisen jälkeen ”suomut” puristetaan 1990-luvulta lähtien osaksi rintatähden runkoa.
Miten valmistetaan Suomen Valkoisen Ruusun suurristi ketjuineen
Suomen korkein kunniamerkki koostuu ketjussa kannettavasta suurrististä, erillisestä nauhassa kannettavasta suurrististä sekä rintatähdestä. Kunniamerkin valmistukseen tarvitaan kaikkiaan 427 erillistä osaa. Jokainen niistä valmistetaan tarkkoja määritteitä noudattaen, korkeaa kultasepäntaitoa kunnioittaen. Suurristi ketjuineen sisältää 403 käsin viimeisteltyä erillistä osaa. Nauhassa kannettava suurristi käsittää 6 osaa ja rintatähti 18 osaa.
Alkuvalmistelut
Kunniamerkit valmistetaan hopeasta, jonka pitoisuus on 925. Ensimmäisessä vaiheessa valmistetaan sulattamalla hopealevyä, josta valssataan ja leikataan oikeaan mittaan eri osia. Seuraavassa vaiheessa niistä leikataan tarkemmat alkupalat, joissa näkyy alustavasti jo osa ulkoreunojen hahmosta.
Ketjussa olevien tulusrautakuvioiden alkutyöstö tehdään valutekniikkaa käyttäen ja ketjun lenkit kierretään käsin oikeaan paksuuteen vedetystä hopealangasta. Ketjussa olevat uurretut välilenkit sorvataan yksittäin oikeaan muotoonsa.
Ristin valmistus
Muotoon leikatut ristin alkupalat puristetaan lopulliseen muotoonsa noin 450 000 kilogramman puristusvoimalla. Tällöin stanssiin kaiverretut muodot tallentuvat tarkasti yksityiskohtia myöten ristiin. Tämän jälkeen risti siistitään sahaamalla. Risti on kaksipuoleinen ja molempien puolien tulee olla virheettömiä. Ristin keskellä oleva ruusu puristetaan erikseen ja leikataan lopulliseen muotoonsa.
Puristuksen jälkeen ristin osat emaloidaan aidolla, tarkoin värimääritetyllä emalilla. Usean emalipolton jälkeen emaloidut osat hiotaan ja kiillotetaan käsin ennen ristin kokoonpanoa.
Viimeistelyn jälkeen kaikki ristin osat kiillotetaan ja kullataan. Ristiin kiinnitetään hopealangasta taitettu riipuslenkki. Viimeistelty keskikuvio kiinnitetään erityisellä metalliliimalla ristin keskelle. Tämän jälkeen ristiosa on valmis kiinnitettäväksi joko ketjuun tai silkkinauhaan.
Suurristin ketjun valmistus
Ketju valmistetaan täysin käsityönä. Lenkeissä käytettävä hopealanka vedetään oikeaan paksuuteen ja kierretään käsin lenkkimuotin ympärille. Lenkit leikataan yksittäin irti. Niitä on kahta kokoa ja kumpiakin tulee ketjuihin 72 kappaletta. Uurretut lenkit sorvataan yksitellen muotoonsa hopeaputkesta. Niitä tulee ketjuun 106 kappaletta. Ketju kootaan liittämällä lenkit määrätyssä järjestyksissä toisiinsa ja juottamalla ne kiinni.
Ketjun kahdeksan havuristiä valmistetaan kukin puristetusta alkupalasta ja siihen juotettavista neljästä erillisestä osasta. Ketjun valkoisten ruusujen pohjaosat valetaan. Viimeistellyn valuosan päälle kiinnitetään erikseen valmistetut emaloidut osat (2 kappaletta) ja pyöreä keskipiikki. Emaloidut osat niitataan yhteen keskipiikin avulla ja koko ruusu kootaan niittaamalla.
Huolellisen kokoonpanon ja viimeistelyn jälkeen hopeinen ketju ja osat kullataan kauttaaltaan.
Rintatähden valmistus
Suurristin rintatähti sisältää 18 erillistä osaa. Näkyvin osa on hopeinen runko, joka valmistetaan samalla tavalla suurella puristusvoimalla puristaen kuin ristikin. Rintatähden keskellä oleva keskiosa, jossa on valkoinen ruusu ja tunnuslause, valmistetaan erikseen puristamalla tai tarkoin sorvaamalla yhdeksästä erillisestä osasta. Osista kolme emaloidaan. Kaikki osat kiillotetaan huolella käsin ja taustapuoli matataan. Keskiosaan tulevat emaloidut osat ja ulkorengas kullataan. Rintatähden kokoonpano tapahtuu ruuvaamalla erillinen keskiosan takakansi tiukasti kiinni. Rintatähden sakaroiden välisissä kulmissa olevat suomumaiset säteet kullataan käsin. Lopuksi rintatähden taakse kiinnitetään kaksihaarainen teräsneula.
Suurristi ketjuineen, rintatähti ja suurristi nauhassa asetellaan Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ruusutunnuksella varustettuihin koteloihin. Mukaan liitetään pienoiskunniamerkki ja puvun napinlävessä kannettava kunniamerkkinappi. Sen jälkeen Suomen korkein kunniamerkki on valmis luovutettavaksi saajalleen.
Lisätietoja
Suurmestari
