Kunniamerkkiketju ritarikunnan tunnuksena on vanha, 1300-luvulta oleva perinne. Usein ketju muodostaa oman erikoisluokan. Näin on myös Suomessa. Ainoastaan Suomen Valkoisen Ruusun suurristi voidaan antaa ketjun kera, jolloin se on korkeampi kuin ilman ketjua.
Suomalaisista suurristin ketjua kantaa ainoastaan ritarikuntien suurmestari. Erityisenä kunnianosoituksena hän voi antaa sen ulkomaalaiselle, yleensä toiselle valtionpäämiehelle.
Vanhimmat ritarikuntaketjut
Vanhin monarkkinen ritarikunta, jonka tunnuksiin kuuluu ketju, on 1362 perustettu Savoijin Neitsyt Marian Ilmestyksen ritarikunta, joka tunnetaan myös Ketjuritarikunnan nimellä. Burgundin Kultaisen Taljan ritarikunnan ritarit kantoivat ketjua todennäköisesti sen perustamisesta vuodesta 1430 alkaen. Tanskan Elefanttiritarikunta ja Ranskan Pyhän Mikaelin ritarikunta ottivat ketjun käyttöön 1400-luvun jälkipuolella.
Ketju ja kunniamerkin luokka
Kansainvälisissä ansioritarikunnissa, joissa on monta luokkaa, ketju annetaan korkeimman luokan eli suurristin kanssa. Vaihtoehtoisesti ketju voi olla suurristiä korkeampi erityinen lisäluokka. Esimerkiksi Ruotsissa kaikki yksiluokkaisen Serafiimiritarikunnan ritarit kantoivat ketjua. Miekka-, Pohjantähden ja Vaasa-ritarikuntien kohdalla ketjua kantoivat ainoastaan suurristien komentajat. Ulkomaalaisille kyseisten suurristien saajille ketju voidaan antaa erityisenä kunnianosoituksena. Venäjän keisarikunnassa ketju sen sijaan kuului ainoastaan korkeimman ja yksiluokkaisen Pyhän Andreaksen ritarikunnan ritareille. Suomessa Suomen Valkoisen Ruusun suurristi ketjuineen muodostaa oman erikoisluokan.
Heraldinen ruusu ketjuissa
Heraldinen ruusu esiintyy paitsi vaakunoissa, myös kunniamerkeissä. Englannin Sukkanauharitarikunnassa ketju tuli käyttöön 1500-luvun alussa. Ketjun keskeisenä tunnuksena on sukkanauhan ympäröimä ruusu. Ruusu oli alun perin punainen, mutta vuoden 1522 ohjesääntössä se määriteltiin puna-valkoiseksi Tudor-ruusuksi. Tudorin kuningassuku otti puna-valkoisen ruusun tunnuksekseen päätettyään Ruusujen sodan ja yhdistettyään sodan osapuolina olleet Lancasterin suvun – jonka tunnus oli punainen ruusu – ja Yorkin suvun – jonka tunnus oli valkoinen ruusu. Käytännössä Sukkanauharitarikunnan ketjun ruusut ovat kuitenkin eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta olleet punaisia.
Sittemmin Tudor-ruususta tuli keskeinen elementti Pyhän Patrikin (1783) ja Intian Tähden (1861) ritarikuntien ketjuissa. Vuonna 1896 perustettu hoviritarikunta, The Royal Victorian Order, sai ketjun vasta 1912. Siinä on kultaiset granaatilla koristellut ruusut sinisellä emalitaustalla.
Suomen Valkoisen Ruusun ketjun rakenne
Eri luonnoksista voi seurata, kuinka suurristin ketju muotoutui Gallen-Kallelan suunnitelmissa. Hakaristien väri oli ensin punainen, muuttuen sitten kultaiseksi. Hakaristien kanssa vuorottelevat valkoiset ruusut pienenivät hieman alkuperäisestä ja saivat kummallekin puolelleen tulusrautakuvion. Myös ketjusta roikkuva suurristi kiinnittyi keskimmäisen hakaristin kiinnityssilmukkaan tulusrautakuviolla. Eri kultaseppien käsissä tulusrautakuvio muotoutui kuitenkin vähitellen tunnistamattomaksi, kadoten lopuksi kokonaan. Muinainen tulentekoväline tulusrauta sopii hyvin Gallen-Kallelan Suomen muinaisuudesta ammentavaan lähestymistapaan. Lisäksi se on heraldiikassa esiintyvä tunnus, joka löytyy myös Burgundin Kultaisen Taljan ritarikunnan ketjusta ja ritarikuntamerkistä.
Rakenteeltaan pyöristetyistä kaksoissilmukoista muodostuva ketju muistuttaa muinaislöytöjen käätyjä. Nuorta Gallénia muinaistieteen alalla opastanut professori J. R. Aspelin mainitsee vuodelta 1874 olevassa artikkelissaan ”Ketjumuodot Suomen rautakauden muinaislöydöissä”, että kaksoissilmukoista muodostettu ketju on varma kansallisuuden tunnusmerkki.
Ahvenanmaan ruusu
Ohjesäännön mukaan vuosina 1919–1963 Suomen Valkoisen Ruusun suurristin ketjun muodosti ”9 heraldista ruusua, jotka vuoroin ovat kiinnitetyt toisiinsa 9 kultaisella hakaristillä”. Vuonna 1963 hakaristi korvattiin havuristillä.
Vuonna 1963 ketjun ulkonäköä muutettiin vaihtamalla hakaristien tilalle havuristit.
Valtionhoitaja Mannerheim, joka antoi ensimmäisen Suomen Valkoisen Ruusun suurristin ketjuineen Ruotsin kuningas Kustaa V:lle 1919, kirjoittaa Muistelmissaan:
Ritarimerkin ketjun muodosti alkuaan 8 heraldista ruusua, joita piti koossa muinaissuomalainen hakaristi. Ruusut symboloivat Suomen 8 lääniä. Mutta Skandinavian pääkaupunkeihin lähtöni edellä päätin, että ruusujen olikin symboloitava […] 9:ää historiallista maakuntaa, joiden vaakunat Juhana III:n ajoista asti ovat kuuluneet Suomen vaakunaan. Liitätin siis ritarimerkin ketjuun 9:nnen ruusun, joka edustaa Ahvenanmaata.
Oli kunnianosoitus entistä emämaata kohtaan, että sen kuningas sai ensimmäisenä vastaanottaa uuden ritarikunnan korkeimman luokan. Suomen ja Ruotsin kiistellessä Ahvenanmaan omistuksesta siihen sisältyi lisäksi ajankohtainen poliittinen viesti vastaitsenäistyneen maan päättäväisyydestä puolustaa aluettaan.
Suomen Valkoisen Ruusun suurristin ketjun symboliikka
Gallen-Kallela on Suomen taiteen merkittävimpiä kansallisromantiikan ja siihen läheisesti liittyvän symbolismin edustajia. Symbolit, jotka hän valitsi Suomen Valkoisen Ruusun suurristin ketjuun eivät olleet sattumaa.
Ketjun valkoset ruusut vievät ajatukset Suomen vaakunaan ja sitä kautta valtiollisuuteen. Ruusujen lukumäärän kautta maamme jokainen kolkka on edustettuna. Ruusuja koristaa tulusrauta, jota muinoin käytettiin tulen tekoon. Hakaristi oli Gallen-Kallelalle ”muinaisuutemme, puolustustahtomme sekä nykyisen itsenäisyytemme että muinaissivistyksemme viitta”. (Sanaa ”viitta” käytettiin tuohon aikaan usein merkityksessä ”merkki”. Kunniamerkkejä kutsuttiin myös kunniaviitoiksi.) Näitä Suomen sivistyksen juuriin ja nykyaikaan viittaavia symboleita yhdistää toisiinsa muinaissuomalainen kääty. Suurristin ketju saa tällä tavoin monitahoisen ja velvoittavan vertauskuvallisen merkityksen, jonka jokainen suurmestari tuntee harteillaan.
Lisätietoja
Suurmestari
Lue lisää
Aspelin, J. R. Ketjumuodot Suomen rautakauden muinaislöydöissä. Suomen Muinaismuisto-yhtiön aikakauskirja 1, 1874.
