Pro Finlandia -mitali
Pro Finlandia -mitali perustettiin 1943 Suomen Leijonan ritarikunnan yhteyteen. Sitä voidaan antaa ainoastaan eri alojen erityisen luoville taiteilijoille ja kirjailijoille. Mitalilla palkitaan vuosittain noin kymmenen henkilöä. Mitalin erityisasemaa korostaa se, että suurmestarin kädenjälki on selvästi havaittavissa palkittavien luetteloissa.
Pro Finlandia -mitali täydensi Suomen Leijonan ritarikuntaa 1943
Palkittaessa taiteilijoita ja kirjailijoita oli erittäin vaikeata valita oikea kunniamerkkiluokka. Tämä korostui erityisesti sodan aikana, kun monet ulkomaiset taiteilijat olivat antaneet Suomelle arvokasta tukea esiintymällä erilaisissa hyväntekeväisyystilaisuuksissa. Suomeen päätettiin perustaa Ruotsin Litteris et artibus -mitalin kaltainen mitali. Se päätettiin liittää Suomen Leijonan ritarikuntaan, jossa ei ennestään ollut mitaliluokkia. Vuonna 1943 annetun asetuksen mukaan Pro Finlandia -mitali ”voidaan antaa vain taiteilijoille ja kirjailijoille”.
Suomen Leijonan ritarikunnan matrikkelin kansi, johon muun muassa myös Pro Finlandia -mitalin saajien nimet kirjoitettiin.
Ensimmäiset Pro Finlandia -mitalit
Ensimmäiset Pro Finlandia -mitalit annettiin 1944 neljälle ruotsalaiselle ja yhdelle tanskalaiselle taiteilijalle, jotka olivat lahjoittaneet esiintymistulojaan suomalaisten sotainvalidien ja -veteraanien hyväksi. Mitalit vastaanottivat ruotsalaiset näyttelijät Inga Tidblad ja Edvin Adolphson, hovioopperalaulajatar Brita Hertzberg-Beyron ja hovioopperalaulaja Einar Beyron sekä tanskalainen oopperalaulaja Thyge Thygesen.
Ensimmäisenä suomalaisena Pro Finlandia -mitalin sai teatterinjohtaja Mia Backman 1945, pari päivää ennen 50-vuotistaiteilijajuhlaansa. Backman oli palkittu Suomen Valkoisen Ruusun ansiomerkillä 1926. Kiittäessään Mannerheimia Pro Finlandia -mitalista Backman kirjoitti: ”Kohtalo on suonut minulle mielenkiintoisen työntäyteisen elämän, jonka syksy muodostuu värikkään kauniiksi taiteilijajuhlani johdosta, juhlan jonka huippukohdaksi tuli ihailemani, korkeasti kunnioittamani Suomen Marsalkan suuriarvoinen lahja, joka vielä elämäni talvenkin lähestyessä aina tulee sydäntäni lämmittämään.” Mannerheim antoi lyhyellä suurmestarikaudellaan kaikkiaan kahdeksan Pro Finlandia -mitalia, joiden saajista yksi oli suomalainen.
Paasikiven kauden Pro Finlandiat
Suurmestari Paasikivi antoi suomalaisille vuosittain keskimäärin 15 Pro Finlandia -mitalia, joilla palkittiin laajasti kulttuurin eri saroilla vaikuttavia henkilöitä. Vuotuiset vaihtelut olivat verrattain suuria. Vuosina 1948 ja 1955 palkittiin peräti 27 henkilöä, mutta 1949 vain kolme. Ulkomaalaisia Paasikivi palkitsi seitsemällä Pro Finlandia -mitalilla.
Paasikiven presidenttikauden aikana mitali vakiinnutti asemansa suomalaisen kulttuurielämän arvostettuna, huomattuna ja laajasti hyväksyttynä tunnustuksena. Tästä huolimatta taiteilijoita palkittiin edelleen myös ritarikuntien muilla kunniamerkkiluokilla. Koska Pro Finlandia -mitalin asemaa suhteessa ritarikuntien muihin kunniamerkkiluokkiin ei oltu vielä määritelty, sillä palkittiin myös taitelijoita, joilla oli jo verrattain korkeita kunniamerkkejä.
Teatterin ja oopperan juhlavuosi 1948
Vuoden 1948 suuri mitalimäärä johtui siitä, että näyttelijöitä ja oopperataitelijoita palkittiin itsenäisyyspäivän lisäksi myös kahdessa erikoisjaossa. Suomen Kansallisteatteri vietti Suomalaisen Teatterin 75-vuotisjuhlaa, missä yhteydessä annettiin kuusi Pro Finlandia -mitalia. Saajien joukossa oli muun muassa näyttelijä Aku Korhonen. Suomalainen Ooppera vietti samana vuonna 75-vuotisjuhlaansa, missä yhteydessä annettiin kahdeksan Pro Finlandia -mitalia.
Palkittuja kirjailijoita ja muotoilijoita
Vuonna 1952 palkittiin muun muassa Mika Waltari ja Hella Wuolijoki. Suomen Näytelmäkirjailijaliiton ytimekkäät perustelut Waltarin osalta kuuluivat kokonaisuudessaan: ”Tunnustukseksi arvokkaasta toiminnasta näytelmäkirjailijana.” Wuolijoen palkitsemisperustelu oli puolestaan: ”Tunnustukseksi arvokkaasta työstä näytelmäkirjallisuuden alalla.” Paasikiven kauden lopulla 1955 palkittiin Pro Finlandialla useita suomalaisen designin kansainvälisesti tunnettuja suuria nimiä. Mitalin saivat niin lasimuotoilija Göran Hongell, lasimuotoilija ja kuvanveistäjä Tapio Wirkkala kuin tekstiilitaiteilija Dora Jung.
Kulttuuri suurmestari Kekkosen diplomatiassa
Suhteet Neuvostoliitoon kylmenivät yllättäen 1958 niin kutsutun yöpakkaskriisin aikana. Suurmestari Kekkonen, joka aktiivisesti seurasi kulttuurielämää, panosti tässä tilanteessa idän kunniamerkkisuhteissa nimenomaan kulttuuriin. Vuonna 1958 hän antoi Pro Finlandia -mitalin Helsingissä esiintyneelle baletin ensitanssijatar Galina Ulanovalle. Pian palkitsemispäätöksen jälkeen Kekkonen sai kuulla Neuvostoliiton asiainhoitajan antaneen suuren tunnustuksen sille, että hän oli ”näin vaikeana aikana […] ojentanut Ulanovalle Pro Finlandia -mitalin”. Vuonna 1968 Pro Finlandia -mitalilla palkittiin Helsingissä esiintyneet primaballerina Maija Plisetskaja ja ensitanssija Nikolai Fadejetshev.
Suurmestarin päätöksiä
Suurmestari Kekkonen oli suuri kulttuurin ystävä. Kautensa alkupuolella hän antoi vuosittain keskimäärin peräti 20 Pro Finlandia -mitalia. Kekkonen tiukensi mitalin jakopolitiikkaa 1974 ja siitä lähtien niiden vuotuinen määrä vaihteli 5 ja 14 välillä. Hänen vaikutuksensa näkyi selvästi mitalipäätöksissä. Esimerkiksi 1962 suurmestari Kekkonen korotti kirjailija Väinö Linnan Pro Finlandia -mitalin esityslistalta suoraan Suomen Leijonan komentajaksi. Aikaisemmin ilmestyneen Tuntemattoman sotilaan (1954) lisäksi Linnalta oli juuri ilmestynyt Täällä Pohjantähden alla -trilogian viimeinen osa. Käydessään läpi vuoden 1969 esityksiä Kekkonen liitti listaan seuraavan kirjelappusen: ”Ei yhtään kuvanveistäjää. Siksi lisäsin Pullisen.” . Vuonna 1973 Kekkonen lisäys oli kirjailija Pentti Saarikoski.
Suurmestari Koiviston Pro Finlandia -mitalit
Suurmestari Koiviston kaudella suomalaisille annettujen Pro Finlandia -mitalien määrän vuosittainen keskiarvo oli yhdeksän. Vaikka rajanveto ei aina ole helppoa, ritarikuntien hallitus on halunnut ”pitää kiinni siitä, että tunnustus annetaan vain todella luoville taiteilijoille”. Hallitus oli usein aloitteellinen Pro Finlandia -mitalin osalta, jos opetusministeriön kautta saapuneita esityksiä pidettiin liian suppeina. Itsenäisyyspäiväjakojen ulkopuolella Pro Finlandialla palkittiin professori Kari Suomalainen, joka sai kunniamerkin Helsingin Sanomien 100-vuotisjuhlan yhteydessä 1989. Oopperalaulaja Martti Talvela oli saanut Pro Finlandia -mitalin suurmestari Kekkoselta 1973. Hänen esiinnyttyään 1979 Savonlinnan oopperajuhlilla Don Carlosin suomenkielisessä ensi-illassa, Kekkonen oli arvioinut Talvelan olevan ”suurmestariluokkaa”. Hän kirjoitti päiväkirjaansa: ”Hän kai on saanut kaikki kunniamerkit Suomesta.” Koivisto antoi hänelle 1988 Suomen Valkoisen Ruusun I luokan komentajamerkin.
Pro Finlandia -mitalin erityisasema
Suurmestari Kekkosen kaudella alkanut säästeliäs linja taiteilijoiden ja kirjailijoiden palkitsemissa Pro Finlandia -mitalilla on jatkunut tähän päivään, mikä vain lisää mitalin arvostusta. Suomalaisille annettujen Pro Finlandia -mitalien vuosittainen keskiarvo oli suurmestari Koiviston kaudella 9, Ahtisaaren kaudella 8 ja Halosen kaudella 11. Pro Finlandia -mitali on kunniamerkki, jota koskevissa päätöksissä suurmestarin henkilökohtainen kädenjälki näkyy kirjaimellisesti esityslistoissa. Ritarikuntien hallituskin on usein ollut oma-aloitteinen niin Pro Finlandia -mitalin kuin sitä korkeampien taiteilijoille ja kirjailijoille annettavien kunniamerkkien suhteen.
Ritarikuntien sihteerin esittelyssä 2015 suurmestari hyväksyi käyttöönotettavaksi Pro Finlandia -mitalin kunniamerkkinapin. Se on Suomen Leijonan I luokan ritarien käyttämän napin kaltainen, mutta erotuksena siitä napin keskellä on Pro Finlandia -mitalin etupuolen pienennös. Napin ulkonäkö johtuu Pro Finlandia -mitalin erityisasemasta. Kunniamerkkien keskinäisen järjestyksen mukaan sitä kannetaan Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan I luokan ritarimerkkien välissä.
